Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Hyvää matkaa

Hei vaan taas!

Tunnustan, että minulle on nimenomaan ollut vaikeinta nyt hautajaisten jälkeen. Olo on ollut tyhjä ja olen vasta nyt tajunnut, mitä oikein on tapahtunut. Minä olen iltatöissä ja aamut yleensä kotona yksin. Silloin mielikuvitus ja ajatukset laukkaavat eniten ja suru tulee suurimpana esiin.

Välillä kuitenkin, kun olen töissä tai käyn harrastamassa jotain, olen ystävien/avomieheni kanssa, saan ajatukset pois tästä äitini menetyksestä. Aluksi tuntui, että se tekee minusta jotenkin huonon surijan, kun pyyhin kaiken pois tekemällä jotain muuta. Mutta toisaalta, nyt olen huomannut, että ne on niitä asioita, jotka pitävät minut tolpillani. Että jaksaisin. Äitini sanoi minulle aina, että "jatka elämääsi" ja hän todella niin halusi. En minä äitiäni unohda - en takuulla, vaikken joka hetki häntä ajattelisikaan tai itkisi. Suru vain muuttaa muotoaan, ikävä ei koskaan katoa.

Sinun tarinasi kosketti todella. Ajattele niin, että olet onnekas, että teillä oli 6 täyttä vuotta yhdessä. Saitte elää täysillä. On monia, jotka sairastavat syöpää vuosia ja pelkäävät koko ajan kuolemaa.

Itse olen viime päivinä ajatellut olevani onnekas, että äitin ensimmäisen diagnoosin (huhtikuu 2010) jälkeen saimme kuitenkin vajaan vuoden vielä yhteistä aikaa, ehtisimme reissata ja tehdä asioita, joita äiti halusi vielä tehdä. Meille hän ei kertonut koskaan, että hänen syöpänsä olisi hyvin aggressiivinen ja ennuste on huono. Halusi kai suojella meitä. Toisaalta ehkä näin oli hyvä, saimme olla pelkäämättä kuolemaa joka päivä, vielä lokakuun lopulla olimme äitini kanssa Prahassa ja äitini siis kuoli 4.2., joten aika vähän aikaa hän loppujen lopuksi joutui "kärsimään". Siitä voi olla kiitollinen, vaikkei se tilannetta muutakaan eikä äitiä takaisin tuo.

Viime yönä näin kuitenkin unta äitistä. Kerroin hänelle kuulumisia. Harmittaa, etten muista unesta paljoakaan, mutta aamulla jäi hyvä fiilis kaiken kaikkiaan - sain jutella äitini kanssa. Tuli sellainen vahva fiilis, että vaikkei äiti fyysisesti ole kanssamme, henkisesti kuitenkin on koko ajan mukana.

Voimia hautajaisjärjestelyihin ja hautajaisiin!
apeainen | 14.3.2011 klo 10:46:25