Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Sururyhmä
Re: samoja tunteita ja kokemuksia
Hei ja kiitos vastauksista.Tuota henk.koht viestiä en ole kyllä vielä saanut mutta ehkä se tulee aikanaan s-postiini.
Viime viikolla oli jotenkin niin raskasta että meinasin koko ajan pillahtaa itkuun. Nyt taas on mennyt paremmin. Olen jotenkin ollut rauhallisempi. Toisaalta koko ajan on melkein pakonomainen tarve tehdä "jotakin" että saisi (edes jotain) mukavaa ajateltavaa. Jotenkin tosi ristiriitaiset fiilikset kun tavallaan kiinnostaisi tavata ihmisiä ja sitten kuitenkin toivoo etä voikun saisi olla yksin. En oikeasti tajua kyllä itsekään tätä heilahtelua.
Nyt on taas sellainen olo, etten haluaisi puhua koko asiasta kenenkään kanssa.
Tavallaan olen myös surullinen siitä, että olen viime aikoina jossain mielessä luopunut omista haaveistani. Tai ajattelen nykyään kuin robotti, että no se kuuluu mennä naimisiin, hankkia lapsia, matkustella jne ylipäätään ELÄÄ.
Mutta silti nuo asiat eivät tunnu miltään. Ajattelin yksi päivä, että jos poikaystäväni nyt esim. kosisi minua, niin en varmaan tuntisi "mitään", mikä ei suinkaan tarkoita sitä ettenkö välittäisi hänestä enää. Sitten taas toisaalta meinasin pillahtaa itkuun eräissä ystäväni häissä alkukesästä kun ajattelin, että minulle ei koskaan tule juuri samanlaisia, koska äitini ei niihin osallistu.
Joskus tuntuu että on vain tämä hetki, tämä päivä, ja on hyvin vaikea ajatella pidemmälle. Ehkä siksi minusta myös tuntuu että olen jotenkin niin yksin.
En todellakaan tiedä mitä pitäisi tehdä, kunhan kirjoittelin ajatuksiani.
- vertaistukeaIsla
- Re: vertaistukeatuulapirkko
- Re: vertaistukeaviolet
- Re: vertaistukeakipinä
- Re: samoja tunteita ja kokemuksiaIsla