Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

samoja tunteita ja kokemuksia

Hei.
Sinäkin kirjoitit paljon samoista tuntemuksista ja asioista kuin olen itse tuntenut ja kokenut...minustakin tuntuu juuri nyt, ettei kukaan muu voi ymmärtää suruani kuin saman kokenut. Ehkä siksi tulin taas kurkkaamaan viestejä tänne sivustolle.
Sekin on toki helpottavaa, että ystäville voi puhua asioista. Mutta nyt on semmoinen olo, ettei kukaan voi mitenkään ymmärtää tätä kaikkea..(en kyllä itsekään ymmärrä..) Ystävieni elämä jatkuu normaalisti eteenpäin, mutta tuntuu, että omani on pysähtynyt. Tai jos ei pysähtynyt, niin se kiitää ohi, mutten ehdi tehdä mitään, vaikka juoksenkin koko ajan paikasta toiseen. Pieni loma ennen opiskelujen jatkumista tekisi varmasti hyvää. Ehtisi miettiä asioita, kirjoittaa päiväkirjaan jne.
Me jokainen tiedetään, että kuolema on osa elämää..mutta kun jonkun elämä jää niin pahasti kesken, tuntuu sitä olevan mahdoton hyväksyä...ja tietenkin minäkin itserakkaista syistä olisin vielä tarvinnut äidin vierelleni.
Voimia sinulle, kipinä!
violet | 3.7.2007 klo 23:14:28