Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

On aika kohdata rajansa

Kirjotan tän saman minkä vastasin yhdelle äidille,joka myös kaipaa rakasta tyttöstään niin kovin!Kuten miekin!

Mä haluun olla rehellinen,olen ollut auttamas ja tukemas niin paljon muita,että olen jo unohtanut helliä ITSEÄNI.Kun mä vaan oon aina ollu sellanen =)
Mut nyt en jaksa enää.Heittäydyn Herran huomaan (kuten rakas taivaas Pinskun kera jo oleva äitini tapasi sanoa )piupaut välittämättä muista enää =)

Nyt putosin minä.Olen nyt taas saitsulla.
Se on pitkä tarina miten tähän tultiin...En jaksa eritellä nyt,muuta kuin että kroppa,ja mielikin! huutaa lepoa!!!
Sain masennusdiagnoosin joulukuus ja parin viikon saitsun ja lääkityksen olon helpottumisen vuoksi palasin liian aikasin töihin...

Oon vaan lisännyt vauhtii ja nyt on kroppa ihan loppu.Mieli myös.Olen niin uupunut,etten jaksa kuin oman rakkaan perheeni.Hyvä kun sitä.Kaipaan hiljasuutta,olen niin uupunut.Hissukseen teen kotihommia ja jätän tekemättä sen mitä en just sil hetkel jaksa.Lepään.Ruumiil ja sielul...

Se onkin tärkein,oma itse ja oma perhe.Siksi jäin töistä pois.Tai oikeesti lääkäri määräsi.Sattuu oleen hyvä työterveyslekuri!En enää jaksa hoitaa Pinjani ikäsii tyttöi...silitellä enää unille,heijata sylissä vuosikasta,joka niin muistuttaa Pinjaani.

Nyt on aika levätä.Antaa taas surulle tilaa.Rakastaa vain omaa ukkokultaansa ja lapsiaan.Mul on vaan tämä yksi elämä ja nämä lapset ja kulta.Muu saa nyt odottaa!

Mä olin sillo alus sen vuoden pois saitsul ja nyt urhoollisesti ja välil tosi paljon nauttienkin työstäni olen jaksanu tän yli puol vuotta ahertaa töissäkin-lukuunottamatta syksyn sairaalaan joutumisia-divertikuloosin sain diagnoosiksi ja sitä joulukuista saitsua.

Alotan terapian taas ja lääkitystä tarkistetaan,sitä alettiin jo vähentää,kun aamuyön heräilyt jatkuivat,enkä osaa nukkuu kun nukahtamispillerein.Ilmeisesti ei voi lopettaa vielä tai lääke vaihdetaan.Serotoniini on hyvä.Se antaa iloa ja voimaa,mutta se antaa myös tavallaan vääränlaista voimaa.sitä vaan kokee,että nyt masennus helpottaa ja ottaa liikaa hommia ja menee lujempaa,kun tuntuu ettei jaksa...
Sairastuin vahvuuteen.Olen muka niin korvaamaton lastentarhanope ja ystävä ja ihminen!
En ole korvaamaton kuin omille lapsilleni <3 nyt sen tajuan.

Kirjotan kun jaksan taas enemmän.
Nyt en tämän enempää...
On aika päästää irti kaikesta,paitsi olennaisesta:
Rakkaudesta ja omasta perheestä! <3

Pinjaenkelin äitiliini Marju
pinjaenkeli | 17.2.2007 klo 12:24:06