Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Kriisiaikaa...

Hei.
Rupesin kirjottamaan tälle palstalle suruajasta ja sen raskaudesta. Joulukuun alussa mieheni velipuoli teki itsemurhan ihan yllättäen. Nyt tämän jo poismenneen pojan äiti on terveyskeskushoidossa syövän takia. Luulen, ettei aikaa ole enää paljon hänelläkään. Minun mieheni ottaa tämän ajan todella raskaasti, onhan kyseessä hänen isän vaimo ja poika.
Koen, että olen voimaton joka asiassa, tuntuu että parisuhdekin on ihan hakoteillä ja en tiedä miten menisi eteenpäin. Olen koittanut jutella mieheni kanssa, hän ei oikein puhu mitään asiasta ja usein väittää että kaikki on hyvin. Hän ei tosiaankaan ole oma itsensä... levoton, ei pysy hetkeäkään kotona, mikään "normaali" asia ei kiinnosta ja kerran hän sanoikin ettei jaksa panostaa ollenkaan parisuhteeseen.
Tiedän, että on kohtuutonta vaatiakaan normaalia elämää kaiken tämän kauheuden keskellä, mutta en olisi ikinä uskonut vaikuttavan tämän kaiken näin paljon parisuhteeseen! Haluasin auttaa miestäni eteenpäin ja että voisimme käsitellä tämän surun yhdessä. Koskettaahan tämä minuakin todella paljon. En saa mitään otetta mihinkään ja kuitenkin minulla on sellainen "terve" ajatus tämän kauheuden keskellä, että elämän on kuitenkin jatkuttava.

Toivoisin että, kirjoittaisitte tänne kokemuksianne surun vaikutuksesta parisuhteeseen ja kuinka pitkään kaikki kauheus kestää? Itselläkin tuntuu välillä että voimat loppuvat täysin ja tuntuu niin kohtuuttomalta 2 kuolemaa vähälle aikaa ja vielä samaan perheeseen...
ariesgirl | 13.2.2007 klo 18:24:43