Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Mun mies on kuollut

Miten ovatkaan tuttuja tunteesi...
Mie luulin jo kesän aikana että tämä itku, suru helpottaa, mutta nyt se on tullut takaisin. Olinhan kesällä pitkään muualaa, lasten luona. Tämä yhteinen koti, asunto ahdistaa. Vaikka olen yrittänyt tehdä muutoksia jotta tämä olisi enemmän minun, ei yhteinen.
Tätä yksinäisyyttä, kaipuutta, surua on vaikea kuvata.
Päivät töissä vielä menee, vaikka jollain näkyykin olevan samanlainen pusakka kuin miehelläni oli. Siinä se on naulakossa ja pahalta tuntuu kun sen näkee.
Otin sormukset pois, osin ihottuman vuoksi, osin sen vuoksi, että senkin kanssa alkaisin tottua siihen että olen LESKI. Tottuuko siihen, ei kai.
Voimia ja jaksamista kaikille.
salla10 | 17.8.2007 klo 06:53:18