Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Mun mies on kuollut

Hei kaikki! Mitä teille kuuluu, miten kesä on mennyt? Minulla olotila vaihtelee päivittäin. Välillä on helpompaa ja välillä hyvinkin tukahduttavaa. Odotan toisinaan, että mies soittaisi tai haluaisin itse soittaa hänelle. Sokkivaihe alkaa pikkuhiljaa siirtyä sivummalle. Olen nähnyt pari unta miehestäni, toisen muistan selvästi, mutta toisesta vain tunteen, että hän oli siinä. Pikkuhiljaa alitajunta alkaa työntämään asiaa tunteen tasolle. Tähän saakka järki on sanonut, että hän on kuollut, mutta asia on tuntunut epätodelliselta.

Joka päivä ajattelen vieläkin sitä, miten yksin hän oli lähdön hetkellä, ehtikö tajuta itse kaatuessaan, että siitä ei enää ole paluuta. Kuolinsyyntodistus oli kovaa luettavaa, ei mitään mahdollisuutta parantua. Vanhemmat lapset ovat sen lukeneet, mutta poika ei ole vielä halunnut. Olen kertonut, että se on tullut ja mistä se löytyy, että sitten voi lukea, kun tuntee olevansa valmis.

Elämä kuitenkin jatkuu ja itse olen ottanut suuren askeleen. Ostin oman asunto-osakkeen, johon muutamme pojan kanssa parin viikon kuluttua. Pikku hiljaa käyn tavaroita läpi. Välillä on kyyneleet silmissä, muistot tekee kipeää. Joistain tavaroista on pakko luopua, koska kaikkea ei enää kannata kuljettaa mukanaan. Kaikki lapset ovat mukana jollain tapaa tässä tavaroiden läpikäymisessä, koska perintöä ei ole vielä jaettu, niin itse en voi kokonaan päättää, mikä lähtee ja mikä jää. Huomaamatta on tullut kerättyä kaikenlaista roinaa nurkkiin ja siinähän menee muutama ilta niitä käydessä läpi. Kaikki kuitenkin käännetään, jolloin tiedän, mitä matkaani otan ja mitä lapset haluaa säilyttää. Vaikka olen muutosta iloinen, tuntuu, että heitän palan elämästäni niiden poistettavien tavaroiden mukana.

Olen väsynyt, voimavarat menee työhön ja näiden pakollisten asioiden hoitamiseen. Välillä haluaisin vain nukkua ja olla omissa oloissa ilman minkäänlaisia velvotteita. Olen tehnyt muutaman vuoden kotimyyntiesittelyjä ja nyt lopetan sen, koska en kertakaikkiaan jaksa enkä halua aikatauluttaa elämääni enempää kuin päivätyö vaatii. Ainahan voin aloittaa uudelleen, jos tuntuu, että tulee liikaa tyhjiötä elämään. Nyt kuitenkin tarvitsen aikaa itselleni, tuumaustauon, mitä haluan tehdä.

Voimia teille kaikille!

Marjukka





marjukka5 | 19.8.2007 klo 14:44:02