Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Sururyhmä
Re: Mun mies on kuollut
Hei Marjukka!Ei tarvitse kuitteja säilytellä. Jos saatte mieheltäsi jäänyttä työeläkettä niin se on tarkoitettu elämiseen, sen voi käyttää kokonaan ilman muita selvityksiä kuin "käytetty elinkustannuksiin". Ainoastaan kiinteistön tai asunto-osakkeen myymiseen ja ostamiseen tarvitaan etukäteen maistraatin lupa. Jos poikasi sai kertakorvauksena henkivakuutuskorvauksen miehesi kuollessa (jos mies oli työelämässä, ja työnantajalla oli vakuutus), niin tätä rahaa seurataan kunnes lapsesi on täyttänyt 18 vuotta. Tämä on muuten sellainen asia, jota kaikki eivät tiedä. Jos sitä korvausta ei osaa hakea niin kukaan ei neuvo. Jos miehesi on ollut töissä sairastuessaan, viimeinen työnantaja tietää korvauksen hakemisesta.
Minä voisin kirjoittaa aika pitkäänkin tästä touhusta, todellakin olen tuntenut itseni ihan rikolliseksi, siihen malliin on tarvinnut selontekoja tehdä ja lakimiestä vaadittiin edunvalvojaksi mutta sitten siitä luovuttiin.... Pitkä tarina. En tiedä miten lapsen etua palvelee se että maksan kaikista näistä luvista ja tilien tarkistamisista ja että olisin maksanut jopa lakimiehelle! Huh huh! Mistä alkaen minulla ja lapsillani on eturistiriita kuten he asian esittävät? Kun mieheni kuoli niin tuliko minusta sillä hetkellä kelvoton äiti jonka tekemisiä tarvitsee seurata? Kun oikeasti lapset ovat ainoa asia joka sai minut pois haudalta pakkasella että en olisi jäätynyt sinne.
Minä ainakaan en suostu yhtään kuittia maistraattin mistään ostoista toimittamaan enkä lupia kyselemään, minun mielestäni heillä ei ole oikeutta niitä vaatia, enkä kysy lupaa mihinkään muuhun ostamiseen ja myymiseen kuin asuntokauppaan, joka siis pitää lain mukaan pyytää. Mutta maistraatteja on erilaisia, niissä toimitaan kaikissa pikkasen eri lailla, vaikka laki on sama. Mutta ihmiset sielläkin on töissä.
Jos haluat neuvoja, laita minulle henk.koht. postia, on kivempi selvittää henkilökohtaisesti.
Fyysisen läheisyyden tarve; usko tai älä mutta ajan mittaan se helpottaa. Tottuu tähänkin olotilaan, että kukaan ei koske, ei halaa eikä ota syliin, ihan totta. Ajattelin alussa ihan samalla tavalla, että kukahan minutkin vielä huolisi kaikkine virheineni ja puutteineni. Ja kuka huolisi minut tämän surun kanssa? Nyt olen huomannut, että en tarvitse vielä ketään vaikka joskus tuntuu yksinäiseltä. Vaikka pian on kulunut kaksi vuotta mieheni kuolemasta niin vieläkin on liian aikaista kenellekään muulle. Täytyy antaa itsellensä aikaa ja lapsilleni myös. Jollekin riittää muutama kuukausi mutta minä tarvitsen näköjään vuosia. Voihan olla, että ketään ei koskaan enää ole olemassa minua varten ja sekin on vain hyväksyttävä. Täytyy löytyä muuta sisältöä elämään.
Aurinkoista viikonloppua kaikille toivotellen Surutar
- Mun mies on kuollutkevätleski
- Re: Mun mies on kuollutninnu72
- Re: Mun mies on kuollutkevätleski
- Re: Mun mies on kuollutkevätleski
- Re: Mun mies on kuollutsalla10
- Re: Mun mies on kuollutkevätleski
- Re: Mun mies on kuollutkevätleski
- Re: Mun mies on kuollutsalla10
- Re: Mun mies on kuollutNatikainen
- Re: Mun mies on kuollutmarjukka5
- Re: Mun mies on kuollutSurutar
- Re: Mun mies on kuollutmarjukka5
- Re: Mun mies on kuollutmarjukka5
- Re: Mun mies on kuollutSurutar
- Re: Mun mies on kuollutsalla10
- Re: Mun mies on kuollutmarjukka5