Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Sururyhmä
Katkeruus
Käytiin viikonloppuna avomieheni vanhempien luona. Avomieheni äidin isä kuoli toukokuun alussa, ja nyt käydessämme hän, avomieheni äiti siis, alkoi puhua minulle miten ei vielä joitakin vuosia sitten edes osannut kuvitella omien vanhempiensa joskus kuolevan ja miten iloinen on siitä että sai pitää molemmat vanhempansa näin pitkään... Ja sitten hän alkoi muistella, miten se isäkin sentään selvisi kahdesta syövästä, ensin lymfoomasta ja sitten eturauhassyövästä.Tiedän ja tajuan, että hänen surunsa on vielä tuore, kun taas minulla on "jo" 5 kuukautta äidin kuolemasta. Tiedän senkin, että ei hän ainakaan mitenkään tarkoittanut minua loukata tai minun mieltäni pahoittaa tuolla - mutta silti tuntui tosi pahalta kuunnella häntä. Myönnän, etten ole mitenkään täydellinen tai esimerkillinen ihminen, eikä minulla ole vieläkään hirveästi voimia alkaa kuunnella tai myötäelää toisten murheissa, varsinkin kun on itsellä ollut taas muutama vaikea päivä. Ja tunsin suunnatonta katkeruutta - miksi äidin piti kuolla syöpään vain 56-vuotiaana, kun avomieheni ukki selvisi kahdesta syövästä ja kuoli pitkälti yli 80-vuotiaana keuhkokuumeeseen? Ja miksi minun piti menettää äitini jo nyt, 27-vuotiaana, kun avoanoppini sai pitää molemmat vanhempansa 61-vuotiaaksi? Ja sitten oivalsin myös, ettei minulla ole täällä lähelläni ketään, kenen kanssa muistella äitiä, eikä oikein missään muuallakaan - minun, isäni ja siskoni väliset suhteet ovat niin monimutkaiset, ettei kovin avoin keskustelu tai tunteiden näyttäminen ainakaan vielä oikein luonnistu. Kummitätini kanssa ehkä voisin helpommin jutella, hän ja äiti olivat hyvät ystävät yli kolmenkymmenen vuoden ajan, mutta hänkin asuu niin kaukana minusta...
Itkin koko eilisillan, ja siinä taisi purkautua monen päivän ahdistus, sillä nyt on jo taas paljon parempi olo. Ja jotenkin lapselliselta tuntuu koko katkeruuspuuskani - voisihan tilanteeni olla paljon huonompikin, ja on monia jotka ovat menettäneet vanhempansa vielä nuorempina.
- KatkeruusTiltu_R
- Re: Katkeruusnuuppo
- Re: KatkeruusLeskeksi joutunut..
- Re: Katkeruusäiti66
- Re: Katkeruuspinjaenkeli
- Re: Katkeruussusie
- Re: Katkeruusmuistot
- Re: Katkeruuspinjaenkeli
- Re: KatkeruusTinti
- Re: Katkeruussusie
- Re: KatkeruusTinti
- Re: Katkeruusmuistot
- Re: Katkeruussusie
- Re: Katkeruussusie
- Re: Katkeruusmuistot