Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Sururyhmä
Re: Isän lähdön lähetessä
Se, että synnytään ja kuollaan, on elämän laki. Vaikka itsekin prosessoin kiivaasti vaimoni edessä olevan poismenon kanssa ja kyyneleitä kuluu, ajattelen, että velvollisuutemme on sittenkin kantaa vastuuta ennen kaikkea niistä, jotka jäävät.Odotat lasta. Tehtäväsi on olla hyvä nimenomaan omalle lapsellesi, isäsi lapsenlapselle. Se, että isäsi kuolee, on kauheaa, mutta niin elämä menee. Minulla on helpompaa: kun minun lapseni ovat aikuisia eikä lapsenlapsia ole, saan surra ilman suuria velvollisuuksia.
Voit ajatella, että helppo minun on viisastella, kun olen erilaisessa asemassa. Vaikka näin onkin, haluan sanoa silti: Suuntaa katseesi mahdollisimman selkeästi eteenpäin, ota lapsesi ainoaksi ykkösasiaksi. Kun näin valitset, et hylkää isääsi, vaan päinvastoin teet niin kuin hänkin haluaisi.
Lopuksi: Anna anteeksi, jos vaikutan kaikkitietävältä ulkopuoliselta besserwisseriltä. Koenpahan vain niin hirvittävän tärkeänä, että lapsi saisi kasvaa ilman liian raskasta surun varjoa elämän alkuaikoina.
Eikä tämä ole minullekaan aivan helppo juttu, sillä koen syvää syyllisyyttä aina, kun päädyn ajattelemaan vaimoni tilannetta mistään muusta kuin hänen henkilökohtaisesta näkökulmastaan.
- Isän lähdön lähetessäisää kaipaava
- Re: Isän lähdön lähetessäSusanne
- Re: Isän lähdön lähetessäSanaton
- Re: Isän lähdön lähetessämerituulia
- Re: Isän lähdön lähetessäisää kaipaava
- Re: Isän lähdön lähetessäSanaton
- Re: Isän lähdön lähetessäisää kaipaava
- Re: Isän lähdön lähetessämerituulia