Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Sururyhmä
Re: Isän lähdön lähetessä
Paljon samaa on joulussamme. Minun vaimoni on kuukauden tarkkuudella yhden vuoden vanhempi kuin sinun isäsi. Vaimollani on keuhkosyöpä, joka todettiin keväällä, leikattiin kesällä, levisi aivoihin syksyllä ja on osoittautunut sekä keuhkoissa että aivoissa varsin aggressiiviseksi.Vaimoni on kotihoidossa, joten minä en odota hoitajien soittoa, vaan omaa havaintoani, että nyt on loppu käsillä. Vaimoni saa ruuan yhä suun kautta, mutta nieleminen on viime päivinä vaikeutunut niin, että nesteytys ja ravinnon antaminen voi olla pakko järjestää jossain vaiheessa letkujen avulla.
Minullekin läheisistä ja välittävistä ihmisistä on suuri apu. Aivan omaa luokkaansa on vaimoni sisar, joka hoitaa vaimoani kun minä olen töissä. Myös muualla asuvien aikuisten lasteni sekä muutaman muun sukulaisen ja ystävän tuki on ollut tärkeä. Toki on niitäkin, jotka ovat ikään kuin vähin äänin vetääntyneet takavasemmalle, mutta näissäkin tapauksissa kyseessä taitaa olla lähinnä ihmisen oma avuttomuus ja kykenemättömyys kohdata vaikea asia.
Kirjoitat, että kuulut kirkkoon mutta että uskosi tuntuu olevan hukassa. Aikamoista prosessointia tämä on minullakin, joka myös olen kirkkoon kuuluva mutta en mikään herätyksen kokenut uskovainen. Kuitenkin sanoisin, että minun vähäistä uskoani tämä meneillään oleva prosessi tuntuu pikemminkin vahvistavan kuin heikentävän. Voi olla, että tämä johtuu kyvyttömyydestäni lopullisen menetyksen kohtaamiseen. Kuitenkin koen, että usko - tai ehkä pikemminkin toivo - antaa näinä vaikeina hetkinä voimaa, jota tarvitsen ja joka minulla on oikeus ottaa vastaan.
Se, että syöpä, tämä salakavala ja vihattavat tauti, jyrsii tänäkin päivänä lukemattomien viattomien ihmisten elämää, on kauheaa. Ja todella raivostuttavaahan se on, että syöpään ei ole keksitty kaikissa tapauksissa toimivaa lääkitystä. Ongelman ydin taitaa silti olla muualla kuin itse syövässä. Ongelman ydin taitaa olla siinä, että me kaikki lopulta kuolemme. Vaikka se on äärettömän surullista, se on väistämätöntä ja kaikkien tiedossa olevaa.
Edellä kirjoittamistani viisaista neuvoista huolimatta minun on pakko tunnustaa, että tunnen itse juuri nyt suurta surua ja ahdistusta, eikä minusta ole selvittämään edes omaa suhdettani elämään, Jumalaan ja muihin suuriin asioihin - puhumattakaan, että minusta olisi neuvomaan muita.
- Isän lähdön lähetessäisää kaipaava
- Re: Isän lähdön lähetessäSusanne
- Re: Isän lähdön lähetessäSanaton
- Re: Isän lähdön lähetessämerituulia
- Re: Isän lähdön lähetessäisää kaipaava
- Re: Isän lähdön lähetessäSanaton
- Re: Isän lähdön lähetessäisää kaipaava
- Re: Isän lähdön lähetessämerituulia