Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Mieheni nukkui pois...

Se on totta. Kuolemaan ei koskaan ole valmis. Ja kun se on niin lopullista. Mua itseäni auttoi se, että pidin vaan kynsin ja hampain arjen rutiineista kiinni. Mulla kun oli 2 vuoden aikana 2 menetystä, ensin menetin äitini syöpään v. 2004 ja sitten vuonna 2006 mieheni, eli jouduin kahta asiaa käsittelemään. Ja vieläkin. Tulee aikoja, jolloin pystyn ihan hyvin olemaan ja elämään, mutta sitten tulee niitä hetkiä, jolloin ne muistot viime vuodesta nousee mieleen niin, että henki salpautuu. Ja aina ne yllättää rajuudellaan. Itkun olen antanut tulla silloin kun tullakseen. Aina se palan matkaa helpottaa. Toivottavasti sulla on ystäviä tai läheisiä, joiden kanssa voit puhua ja purkaa ulos pahaa oloa. Sekin auttaa. Oikein paljon voimia sulle, vielä kerran toivottelen.
Tara | 4.9.2007 klo 15:24:12