Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Äiti on poissa

Tiesin, että tämäkin päivä tulee, vaikka en sitä olisi millään toivonut. Kirjoitin tänne jossain vaiheessa alkusyksystä äidin sairaudesta ja heikosta ennusteesta.

Rakas äitini kuoli eilen illalla 28.11, kamppailtuaan karannutta rintasyöpää vastaan vajaan vuoden päivät. Tähän aikaan sisältyy paljon itkua, naurua, yhteisiä ajatuksia, rakkautta ja lämpöä. Yhtä paljon surua, vihaa ja pelkoa sairautta ja kuolemaa kohtaan.Tuntui, että elämä jäi 62 vuotiaalta kesken ja lastenlapset olisivat vielä niin mummia tarvinneet.

Tällä hetkellä olo on tyhjä, vaikka päässä vilisee viime vaiheisiin liittyviä tapahtumia. Toivoin, että heti kuoleman jälkeen olisi tullut tunne, että äiti on jossakin ja hänellä on hyvä olla, mutta tilalle tulikin tyhjyys ja äidin poisnukkunutta kehoa katsoessa olo, että kaikki loppuu ihmisen kuolessa. Usko jumalaan koetuksella?

Silti toivoisin, että äidilläni ja kaikilla teillä vastaavan kokeneilla säilyisi tunne, että omaisemme ovat pääseet Taivaan isän huomaan enkelten suojaamana.
Elina | 29.11.2007 klo 00:59:54