Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Hoidot ja seuranta

Miksi ?

Menetin rakkaan isäni viime kesänä. Hänen pari kuukautta kestävä taistelu ei ollut vain taistelua syöpäsairautta vastaan, vaan ikävä kyllä taistelua myös oikeudesta hoitoon ja hoidon asianmukaisuudesta. Syöpäsairasta alle 60 vuotiasta kohdeltiin yksinomaan potilaana, jolla ei enää ollut oikeus haluamaansa ja tarvitsemaansa hoitoon. Näin yliopistosairaalassa.

Me omaiset olemme lähteneet viemään asiaa eteenpäin isäni tahdosta ja omasta tahdostamme. Hämmästyttävää kyllä olemme kohdanneet samanlaisia tapauksia lukuisia määriä. Olemme kohdanneet myös omaisia, joilla ei ole voimia taistella surunsa keskellä.

Kuulin tällä viikolla henkilöstä, jolle oli todettu, että " emme hoida teitä, koska teidän pitäisi tarkastella ikäänne " - ikää kyseisellä henkilöllä on hieman yli 80-vuotta. Omatoiminen, asuu kotona. Toiselle oli sanottu "olettehan Te saaneet elää jo pitkän ja hyvän elämän". Ikää alle 80-vuotta. Molemmat lähetettiin kotiin, kivut ovat melkoiset syöpäalueella, mutta muuten pärjäävät. Vielä. Ehkä jonkin aikaa.

Esimerkkejä on lukuisia. Niitä pursuaa joka tuutista. Sururyhmästä, vertaisryhmistä, yleisönosastopalstoilta.

Miksi tähän on menty ? Miksi ?

Valitettavasti poisnukkuneelta isältäni ja meiltä jäljellejääviltä meni luottamus koko terveydenhuoltoon. Siitä huolimatta jokainen onnistunut hoitokontakti (joita myös toki kuulemme) tuottaa meille iloa. Näitä onnistuneita hoitokokemuksia toivomme kaikille. Ja voimaa niille potilaille ja omaisille, jotka joutuvat taistelemaan (välillä tuulimyllyjäkin) vastaan.

Jokaisella tulee olla oikeus hoitoon. Omaan tahtoonsa. Inhimillisyyteen. Vauvasta vaariin, sairaudesta riippumatta. Lääkärit eivät saa tehdä omaehtoisia päätöksiä, kysymättä potilaan tai omaisen mielipidettä. Käytännössä tätä tapahtuu. Niin meillekin. Ja yritys hyvä kymmenen oli verhota kaikki mahdollinen kapulakielen taakse.

En tiedä onko tämä oikea kohta kirjoittaa kokemuksestaan, mutta kerroin kuitenkin. Toivoisin, että kommentoisitte ja jos löytyy kohtalotovereita, niin olisi voimavaroja tuovaa, jos tiedän etten ole yksin.

Tosin toivoisin olevani ainoa, vaikka tiedän etten ole.

Voimia !
Sitruunamelissa | 1.4.2009 klo 18:52:55