Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Lähipiirissä syöpäpotilas

Re: epäreilua

Suuria, ristiriitaisia tunteita sellaiseen tilanteeseen sisältyy, jonka keskellä sinäkin elät. Minulla (jonka vaimo on kotihoidossa) on sillä tavoin helpompaa, että saan keskittyä vain syövän kanssa taistelevaan (mutta sille todellisuudessa jo hävinneeseen) vaimooni ja itseeni. Lapseni ovat täysikasvuisia, ja he tulevat selviämään. Mukana prosessissa lapset ovat kyllä kiitettävästi, mikä on tärkeää paitsi minun kannaltani myös heidän itsensä kannalta. Vaikka elämässä on aina jotakin, mitä voi katua, ajattelen, että kun vaimoni siirtyy rajan tuolle puolelle, me läheiset voimme itseämme armahtaen tuntea tehneemme sen, mikä oli tehtävissä.

Meidän tapauksessamme asiaan sen olennaisena osana liittyy vielä se, että kälyni hoitaa vaimoani, kun olen päivät töissä. Häntä kohtaan velkataakkani (ja lasteni taakka) kieltämättä on jo kasvanut (ja koko ajan kasvaa) kohtuuttomaksi. Pitää jotenkin hyvittää... vaikkei todellisuudessa voikaan.

Tapauksissa on samankaltaisuutensa ja erilaisuutensa, mutta tosiasia on, että tällaisissa ääritilanteissa koetellaan ihmissuhteita ja törmätään myös omien tunteiden hankaliin puoliin. Vastakkain saattavat joskus joutua kuolevan etu ja elämään jäävien etu - pahimmassa tapauksessa tavalla, joka on epäselvä ja jota on vaikea käsitellä täysin rehellisesti ja avoimesti.

Raskaaksi asia tulee erityisesti niille, jotka joutuvat vastaamaan asioista (leikkimään reipasta ja peittämään omat tunteensa, vaikka sydän todellisuudessa pakahtuu).

Vaikka minulla - kuten aluksi jo totesinkin - asiat ovat kaikesssa surullisuudessaankin jotensakin selkeällä tolalla, ymmärrän hyvin, että kuoleman varjon äkkinäinen ilmaantuminen elämän keskelle saattaa tuoda mukanaan todella vaikeita ja kipeitä asioita. Siksi toivotan voimia. Runo, jonka liitit juttusi perään, on todella kaunis, ja se antaa omalta osaltaan voimia minullekin. Siitä siis kiitos.

Toivotan Sinulle kaiken surusi ja kärsimykseksi keskellä oikein hyvää ja armorikasta joulua.
Sanaton | 16.12.2007 klo 04:25:11