Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Lähipiirissä syöpäpotilas

Re: epäreilua

Kiitos kovasti. Äitini kohdalla olemme jo saaneet ihmetellä shokin keskellä sairaalamme hyvinkin kirjavaa suhtautumista syöpäpotilaaseen ja hänen omaisiinsa. Suurin osa on suhtautunut meihin hienosti ja apua sekä hoitoa on saatu hyvin. Suurin järkytys itselleni oli, että tieto sairauden vakavuudesta heitettiin äitini silmille ilman omaisten läsnäoloa. Tuntuu todella pahalta ajatella koko tapahtumaa...

Kieltämättä tunteet vellovat laidasta laitaan ja monesti miettii miten tämän kaiken jaksaa itse sairastumatta....omassa mahassakin on muhimassa pahanolon möykky, joka sattuu ihan fyysisestikin. Pakkohan se silti on, jaksaa.

Vaikeaa on myös se, että joutuu oman elämänsä takia lähtemään sairasvuoteen luota monen sadan kilometrin päähän. Tokihan olen äidilleni kertonut miltä minusta tuntuu, mutta siltikin on tolkuttoman pahamieli...kuin hylkäisi toisen.

Kukaan tuskin varautuu tällaiseen sairauteen etukäteen ja siksipä tiedon hakeminen ja eri mahdollisuuksiin tutustuminen on raskasta juuri nyt, mutta koen että mitä nopeampaa saamme kaiken mahdolisen hoidon sen pitempään meillä SAATTAA olla yhteisiä hetkiä. Sairaalassa minulle sanottiin vain, että toivottavasti saatte äidin viettämään joulua kanssanne....se tuntui (varautumisesta huolimatta) pahalta, koska juuri nyt äitini piristyy kokoajan ja käveleskenteleekin terhakasti.

Toki olen myös ajatellut, että mitä jos aika loppuu piankin? Sairaalasta en ole vielä asiasta kysellyt, koska en halua ahdistaa muita tällaisilla asioilla, mutta olisi mukava kuulla kuinka on mahdollista järjestää tällaisissa mahasyöpä tapauksissa se viime hetkien hoito kotona? Onko kellään kokemusta, kuulisin mielelläni asiasta, jos joku jaksaa niinkin raskaasta asiasta kertoa.... Haluan äidilleni kauneimman mahdollisen loppuelämän ja teen kaikkeni sen eteen, oli aikaa sitten päiviä tai kuukausia...vuosia ei uskalla nyt toivoa.

Vaikka luotankin suomalaiseen terveydenhoitoon kohtalaisesti, niin silti on tarkoitus etsiä kaikki mahdollinen tieto ja apu. Eli käytän äitini paperit myös yksityisellä ja kuulisinkin mieluusti kokemuksianne hyvistä lääkäreistä.

Jokaisesta päivästä kiitän, mutta huomiseen uskon lujasti.
kaamos | 9.12.2007 klo 17:47:54