Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Lähipiirissä syöpäpotilas
Re: epäreilua
Enpä osaa muuta kuin tuntea lämpimiä myöteäelämisen tunteita sinua, äitiäsi ja koko lähipiiriäsi kohtaan. Vaikka minulta on menossa vaimo eikä äiti, tuntemuksemme ovat varmasti hyvin samanlaisia. Yhteistä on sekin, että myös meillä oli tilanne se, että sairaus iski juuri, kun edessä olisivat olleet odotetut eläkepäivät.Tunne elämän kohtuuttomasta epäoikeudenmukaisuudesta on tosiaan ensimmäisiä, jotka kuolemantuomion läjähtäessä iskevät. Ja kyllähän tuo tunne jääkin, vaikka kuinka asiaa prosessoisi. (Eikähän tuo asia ole uusi ennestäänkään: jos maailman kaikkia kärsimyksiä ajattelee, ei niissä milloinkaan ole ollut mitään kohtuutta eikä oikeutta.)
Ymmärrän hyvin, miten pahalta tuntuu, kun joutuu jättämään sairaan rakkaansa kauas itsestä. Minulla on ollut mahdollisuus olla vaimoni kanssa lukuun ottamatta paria hyvin lyhyttä sairaalajaksoa, mutta ikäviltä tuntuivat nekin muutamat päivät.
Myös herkistyminen sen suhteen, miten tulkitsee ympäristön - erityisesti hoitohenkilökunnan - suhtautumisen ja miten siihen reagoi, on luonnollista. Silti meidän varmaan kannattaa pitää mielessä, että ihmisiä me olemme kaikki eikä kukaan varmaan osaa kaikissa tilanteissa toimia juuri niin kuin potilas tai hänen omaisensa toivoisi. Itse en ole osannut moittia, vaikka vaimoni on saanut hyvinkin dramaattisia tietoja sairaudestaan ilman minun tai muiden omaisten läsnäoloa. Toki olen sitten itse mennyt selvittämään tilannetta lääkäreiltä, ja he ovat sitten asiat minullekin henkilökohtaisesti kertoneet. Mutta en minä koe, että asia olisi muuttunut miksikään, olin minä ensi tiedon tullessa läsnä tai en.
Toki olen minäkin ehtinyt huomata, että eri sairaaloissa ja samankin sairaalan eri osastoissa on suuria eroja siinä, miten potilaaseen suhtaudutaan, ja ilman muuta sairaaloidenkin käytäntöjä ja henkeä pitää voida arvostella.
Sinun tavallasi myös minä kuitenkin yleensä ottaen luotan suomalaiseen terveydenhoitoon ja olen kokenut, että vaimoni suhteen on tehty se, mikä on voitu. Ainoa, mitä osaan syyttää, on maailman yleinen epäoikeudenmukaisuus. Eli jos olen katkera jollekulle persoonalle, olen katkera Jumalalle. Toisaalta en kuitenkaan usko, että ihmisen kannattaa nousta puolustamaan oikeuksiaan luonnonlakeja ja Jumalaa vastaan, eli mikä tässä muu auttaa kuin ottaa vastaan se, mitä annetaan.
- epäreiluakaamos
- Re: epäreiluaSahrami
- Re: epäreiluakaamos
- Re: epäreiluaSahrami
- Re: epäreiluaSanaton
- Re: epäreiluakaamos
- Re: epäreiluaSanaton
- Re: epäreiluakaamos
- Re: epäreiluaSanaton
- Re: epäreiluatytyrna
- Re: epäreiluaepi23
- Re: epäreiluaKarhutar
- Re: epäreiluaEnkelintytär
- Re: epäreiluakaamos
- Re: epäreiluaSanaton
- Re: epäreiluasuvi06
- Re: epäreiluaKarhutar