Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Lähipiirissä syöpäpotilas

Re: epäreilua

Otan osaa. Lohduttaudu kolmella asialla: 1) Olit äidillesi läsnä niin kauan kuin mahdollista ja tärkeä loppuun asti. Enempää et voinut. 2) Koska me kaikki kuolemme - joka ainut - äidillesi ei käynyt yhtään sen yhtä huonommin kuin muillekaan ihmisille. 3) Kuvauksestasi päätelle äitisi loppu oli itse asiassa keskimääräistä helpompi.

Kuolema kuuluu elämään, samaten siihen liittyvä suru. Eikä surukaan ole tasamaata, vaan se nostaa esiin monenlaisia tunteita, joiden työstäminen käy työstä. Niin se on meillä kaikilla. Se, että elämässä on pitkiä ajanjaksoja, jolloin nämä vaikeat asiat pysyvät piilossa peiton alla, vääristää maailmankuvaamme. Kun kuoleman todellisuus sitten nousee esiin, se joksikin aikaa valtaa mielemme lähes kokonaan.

Ja niin sen varmaan täytyy ollakin: me yksinkertaisesti sopeudumme siihen elämäntilanteeseen, joka meillä kulloinkin on. Äitisi on nyt saanut rauhan, ja sinun tehtäväsi on jatkaa vielä maailman myrskyissä siihen asti, että tulee sinun vuorosi lähteä.

Toivotasn sinulle voimia.
Sanaton | 31.12.2007 klo 05:52:10