Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Lähipiirissä syöpäpotilas

Re: epäreilua

Otan osaa suureen menetykseesi. Tiedän, miltä sinusta tuntuu nyt ja myöhemmin. Minun äitini kuoli munasarjasyöpään n.8 kk sitten. Muistan yhä hänen viimeiset hetkensä kuin eilisen, enkä varmaan unohda niitä milloinkaan, eikä ole tarkoituskaan. Pidin häntä kädestä kiinni ja silitin poskea. Oli järkyttävää katsella oman äidin kuolemaa, odottaa hänen elämänsä päättymistä. Olen kuitenkin onnellinen siitä, että sain tuona merkityksellisenä hetkenä olla hänen rinnallaan. Meidät omaiset näyttää yllättävän aina se, kuinka nopeasti tauti lopussa etenee. Lopun näkee tulevan, muttei pysty tavallaan uskomaan näkemäänsä todeksi. Kuolemaan ei voi valmistautua, vaikka sen tietäisi lähestyvän. Lopullisuuden kohtaaminen on lamaannuttavaa.

Tiedän, että tällä hetkellä sinua eivät lohduta mitkään sanat, sillä niitä ei ole. Vasta ajan myötä pystyt ehkä saamaan lohtua siitä tosiasiasta, että kuolema on meidän kaikkien osa tässä elämässä. Oli elämä pitkä tai lyhyt, se päättyy, kun aika on täysi. Emme pysty hallitsemaan elämää, emmekä estämään kenenkään kuolemaa. Sitä tosiseikkaa on vaikea hyväksyä.

Toivon sinulle voimia suuressa surussasi.

Eeva Kilven sanoin:

Älä ajattele, että elämä on lyhyt.
Ajattele: Miten erikoinen kokemus.
Kun siinä ei ole kysymys pituudesta lainkaan
vaan, että ylipäätänsä on saanut kokea tämän.

Enkelintytär | 2.1.2008 klo 22:20:50