Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Lähipiirissä syöpäpotilas

Re: Pitkiä päiviä... äidillä syöpä jossain

Hei

Kyllähän se odottaminen on kammottavaa ennekuin kuulee, mitä voidaan vielä tehdä. Isälläni on levinnyt mahasyöpä ja diagnoosista ei ole aikaa vielä kuin vasta kuukausi, sitä ennen oli "terve", eli ei mitään oireita, paitsi kuume rupesi nousemaan. Siitä tämä tutkimusrumba lähtikin liikkeelle.
Hänelle on myös nyt viikon ajan alkanut kertyä askitesta, jota on punktoitu pois. Itsekin kun ekaa kertaa googletin sanan askites, melkein ensimmäin otsikko oli "askites, kuoleman merkki". Sitten juttelin lääkärille, joka sanoi, ettei askites itsessään ole kuitenkaan esim. syy jättää sytostaatteja antamatta, eli ei NIIIN paha asia kuitenkaan, kuin mitä ensin ajattelin.

Isän kunto on kyllä muuten sikäli huono, että hän on erittäin väsynyt, vaikka vielä jaksaakin jonkin verran liikuskella. Syödäkin pystyy jne., mutta kyllä itsekin tässä pelkään ja mietin, että miten kauan tässä menee. Samaa olen ajatellut, että voiko tästä vielä jotenkin hetkeksi hiukan korjaantua tilanne. Sen toki ymmärrän, ettei pitkä aika ole kyseessä missään tapauksessa, mutta edes puoli vuotta tuntuisi tällä hetkellä ruhtinaalliselta. Tämä syöpä vaan tuntuu olevan niin kurja sairaus, että vointi voi tosiaan muuttua hyvinkin nopeasti, niinkuin isällänikin nyt on tehnyt. Diagnoosin saamisen aikaan hän vielä eleli ihan normaalisti kuumetta lukuunottamatta. Sen jälkeen kuukauden aikana onkin tullut jo roppakaupalla oireita.

Kuitenkin aina täytyy pitää toivoa yllä edes siitä, että jotain pientäkin parannusta tapahtuisi. Mutta pitää samalla olla varautunut siihen, että kaikki voi mennä myös yhtähyvin paljon huonompaan, siis nopeastikin.

Oikeastaan mitään kovin lohduttavaa en voi sinullekaan sanoa, kun en osaa kovin lohduttavasti ajatella meidänkään tilannetta, mutta sanoisin vain, että ole iloinen jokaisesta hyvästä päivästä, joita teillä vielä on. Pelätä ei kannata, mutta kunhan on kuitenkin tietoinen siitä, mitä todennäköisesti on tulossa.
Meillekään ei ole kerrottu mitään ennusteita eikä ole haluttu edes kysellä, olemme ottaneet asenteen "päivä kerrallaan". Ei siis tiedetä täälläkään, miten tämä vointi etenee ja korjaantuuko hetkeksi ennenkuin huononee lopullisesti, vai onko tämä nyt pelkkää alamäkeä. Emme tiedä. Ja tilastojen lukemisesta ei ole mitään hyötyä.
Savosta | 17.5.2010 klo 18:35:23