Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Lähipiirissä syöpäpotilas

Re: Pitkiä päiviä... äidillä syöpä jossain

Kiitos vastauksesta. Minua pelottaa juuri tuo mitä kuvasit, että diagnoosin tullessa isäsi voi hyvin, mutta tilanne huononi nopeasti.

En pelkää oikeastaan omasta puolestani vaan isäni ja veljeni. En usko heidän vielä käsitelleen tilannetta ollenkaan. Isälläni ja äidilläni on yhteinen yritys, joka vaikeuttaa tilannetta myös. Kukaan ei voi ottaa sairauslomaa.

Minne isälläsi on syöpä levinnyt? Onko hän kotona vai sairaalassa? Punktiosta ajattelin, että onko sairaalahoidossa. Millaisia hoitoja on isällesi tarjolla?

Sanoit, ettette ole halunneet kysyä ennusteita. Lääkäriystäväni sanoi, etteivät lääkärit niitä mielellään myöskään anna. Äitini ei myöskään halua kuulla ennusteita eikä hän juurikaan halua edes puhua tilanteesta. Tänään veljeni mainitsi, että äiti oli oksennellut eilen. Äiti myönsi sen kysyttäessä mutta sanoi sen johtuvan antibiootista. Tiedä häntä. Tuntuu, että haluaisin olla mukana äidin vastaanotoilla, että kuulisin itse ja voisin kysyä itse, mikä on ihan naurettavaa koska äiti on aikuinen ihminen eikä tarvitse huoltajaa. Tämähän on sitä paitsi hänen sairautensa ja hän saakoon sairastaa sen kuinka haluaa. Silti minä itsekkäästi haluaisin ennusteen, koska haluaisin tietää mitä tapahtuu, jotta voin varautua siihen etukäteen. Ajattelen, että jos tiedän mistä on kyse, voin varautua siihen etukäteen ja sitten voin kantaa muuta perhettä kun he surevat.

Tämä välitila toiveikkuuden ja valmistelevan surutyön välissä on kyllä raskas. Ymmärrän äitiä, joka haluaa jatkaa elämää kuten ennenkin, mutta jotenkin pelkään että pudotus tulee sitten niin korkealta, jos lopullinen diagnoosi on huono.
Anna Anonyymi | 17.5.2010 klo 22:11:17