Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Lähipiirissä syöpäpotilas

Re: Pitkiä päiviä... äidillä syöpä jossain

Hei Anna

Jokaisella on tunnemaastonsa, eivätkä kaikki suinkaan pue sitä sanoiksi. Lapset varsinkin käsittelevät tunteitaan leikkiessään ja piirtäessään, joten anna tyttärellesi aikaa siihen, mikä häneltä nyt parhaiten luonnistuu. Omat tunteesi voit kuitenkin kertoa hänelle siinä hengessä, että olet ollut jo jonkin aikaa mummosta huolissasi. Mummo on pahasti sairas, etkä tiedä, tuleeko hän siitä toipumaan. Jonakin päivänä mummoa ei enää ole ja se surettaa sinua jo kovasti.

Lähiomaiset, jotka päivittäin ovat tekemisissä sairaan kanssa, eivät useinkaan pysty tunnistamaan lähestyvän kuoleman merkkejä. Se johtuu tavallisesti siitä, että jo pelkkä päivittäinen suoriutuminen vie niin paljon energiaa, että huomio ankkuroituu vain arjesta selviämiseen ja tietysti myös omaan jaksamiseen. Suuntaamalla huomio johonkin pieneen yksityiskohtaan voidaan ylläpitää ajatusta siitä, että tilanne on jotenkin hallinnassa ja että toivoakin vielä on jäljellä. Se on ihan normaali reaktio ja osa puolison surua, niin että isäsi ei ole mitenkään erilainen kuin muut ihmiset tässä suhteessa.

Lapsista usein joku ottaa sen päällimmäisen vastuunkantajan ja/tai tunteiden ilmaisijan roolin, ja minusta vaikuttaa siltä että haluaisit murehtia koko perheesi puolesta. Se ei valitettavasti ole mahdollista, sillä jokainen tekee nämä asiat omalla tavallaan, ilman että kenenkään todella odotetaan kiirehtivän ketään eteenpäin. Ymmärrän että haluat turvata äidillesi mahdollisimman arvokkaan elämän, mutta kiinnittämällä huomiotasi muiden reaktioihin saatat kuluttaa itsesi loppuun. Välimatkakin asettaa rajoituksensa ja saattaa lietsoa syyllisyydentunteita.

Rohkaisen Sinua kysymään äidiltäsi, miten hän sairautensa ymmärtää ja miten hän haluaa tulla autetuksi, sitten kun parantavaa hoitoa ei ole. Onko jotakin, mitä hänen mielestään sinun kuuluisi tehdä, ja onko ketään joka sinun lisäksesi voisi olla tässä nyt avuksi. Tämä voisi olla hyvä alku sille, että pystyisit kantamaan oman surusi sekä huomioimaan muita kypsästi tässä haastavassa ja kuluttavassa tilanteessa. Voimia!

T. Karhutar

Karhutar | 18.5.2010 klo 15:15:35