Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Lähipiirissä syöpäpotilas

Re: Pitkiä päiviä... äidillä syöpä jossain

Kiitos viestistä, Karhutar.

Meillä tilannetta lasten kanssa vaikeuttaa se, että asumme 400 km päässä äidistä. Äiti ei ole nähnyt lapsia kolmeen kuukauteen ja kun tapaamme hänet parin viikon päästä lomamatkalla, pelkään, että etenkin viisivuotias huomaa muutoksen ja säikähtää sitä. Itsekin hätkähdin kun kävin äidin luona sairaalassa, kuinka hän oli laihtunut ja iho oli harmaa. Viisivuotiaamme on todella fiksu tyttö, joka tapaa piilottaa pelkonsa ja tunteensa sisään, ei oikein osaa puhua niistä. Suorastaan pelkään hänen reaktiotaan ja kysymyksiään ja sitä, ettei hän anna minun auttaa.

Saattohoito ei pelota minua - mutta entä isääni. Isä puhuu vain siitä, että äidillä on albumiinin taso niin alhainen, että siksi hän voi huonosti. Isä on viitannut syöpään vain sanomalla, että se pitää voittaa enkä usko hänen ajattelevan ollenkaan, että äiti voi kuolla pian. Lisäksi isä on viime vuosina riitaantunut monien sukulaisten kanssa, ja veljeni on persoonaltaan sulkeutunut eikä hänellä ole juuri ystäviä. Uskaltavatko he antaa äidille luvan ajatella kuolemaa ja saattohoitoa? En usko...
Anna Anonyymi | 18.5.2010 klo 13:10:10