Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Lähipiirissä syöpäpotilas
Re: Pitkiä päiviä... äidillä syöpä jossain
Hei AnnaLasten kanssa paras keino on edetä päivä kerrallaan ja myös niinkin, että yrittää ensin selvittää asiat itselleen - niinkuin olet nyt tekemässäkin. Lapset kun kuitenkin ovat lahjomattomia huomaamaan, että jotakin suurta on nyt tapahtumassa, kun vierailut mummon luona ovat nykyään lyhempiä ja rajoitetumpia.
Meidän perheemme oli vastaavassa tilanteessa joitakin vuosia sitten, kun esikoinen oli noin 5-vuotias ja kuopus vasta 2,5-vuotias. Siinä paljonkin mietti sitä, miten puhua kuoleman lähestymisestä lapsille, mutta se oli lopulta aika yksinkertaista, kun he itsekin näkivät, miten yhteinen aika ukin kanssa alkoi rajoittua vain lyhyisiin vierailuihin.
Meillä oli siinä mielessä erilainen tilanne, että jo hyvissä ajoin voitiin todeta, että ukilla on haimasyöpä ja että tauti on parantumaton. Lapsille tietoa annosteltiin siihen muotoon, että 1) ukki ei koskaan parane ja sitten kun se tuli ajankohtaiseksi, niin todettiin että 2) ukin voimat vähenevät koko ajan. Niinpä kun lapset viimeisen kerran näkivät ukin sairaalassa, esikoinen jo kysyikin: kuoleeko ukki, milloin voitiin antaa hyvin totuudenmukainen ja rehellinen vastaus.
Lapsillahan on se lahja, että he kysyvät, mitä seuraavaksi tapahtuu ja mitä sitten tapahtuu - niin että loppujen lopuksi se lapsi ohjaa omaa suruaan eikä niinkään aikuinen. Aikuisen - sinun ja minun, vanhemman! - tehtävä on olla lapselle sylinä ja korvana, ja antaa hänelle malli siitä, miten surun kanssa voidaan elää. Tärkeintähän kuitenkin on, että lapsi tuntee olevansa turvansa ja että hän oivaltaa surun ja hyvästien - myös kuoleman - kuuluvan osaksi elämää.
Toki lapsikin ikävöi ja pyrkii jopa järkeillen ymmärtämään asioita, mutta lapset ovat tässäkin yksilöitä ja suuriakin persoonallisuuksia. Esikoisemme kimmastui ja suorastaan kauhistui ajatusta, että ukista tulisi enkeli, koska hänen maailmankuvaansa kuului, että ihminen haudataan ja hänestä tulee ruokaa madoille. Häntä lohdutti enemmän se ajatus, että on hauta, jolle voidaan viedä kukkia, kun kuopus taas - tuo jumalinen olento - totesi ukin olevan taivaassa, ilman että me aikuiset olisimme sitä ajatusta hänen päähänsä kovinkaan uutterasti istuttaneet, sillä dysfasiastaan huolimatta - vaiko ehkä sen takia? - hänellä on aina ollut koti myös Jumalan sylissä.
Uskon että lapsista on sinullekin lohtua tämän surun keskellä, ja juuri heidän takiaan Sinäkin tulet huomaan, miten tärkeää on huolehtia myös itsestään. Kukaan ei osaa sitä ennustaa, onko äidilläsi jäljellä enää viikkoja vaiko kuukausia, mutta Sinä joka tapauksessa tulet elämään lastesi kanssa pitempään. Onneksi on oppaita, joissa asiallisesti kerrotaan kuolevan syöpäpotilaan hoidosta, niin että jos sinulla on voimia ja uskallusta, niin tutustu vaikka Syöpäjärjestön oppaaseen:
http://www.cancer.fi/@Bin/23290203/Saattohoito-opas2008.pdf
Se varmasti voi auttaa sinua jäsentämään tapahtumien kulkua. Muitakin oppaita on myös tarjolla, ja on luonnollista olla alusta saakka äidin rinnalla - vaikkakin tuo havainto äitisi omasta päätäntävallasta on myös oikea. Äitisi tahdolla on suuri merkitys, ja voi olla pelottavaakin huomata, miten päättäväisesti hänkin saattaa lähestyvään kuolemaansa suhtautua. Kaikki on mahdollista: joko suuri avoimuus tai hiljaisuuteen vetäytyminen kuoleman edessä, mutta asioista kannattaa joka tapauksessa yrittää puhua, kun siihen tarjoutuu pienikin mahdollisuus.
Itsekin syöpätoipilaana ja äitinä ymmärrän, miten vanhemmat joskus haluavat suojella lapsiaan - ja usein sitä lujemmin, mitä pienempiä lastenlapsia on perheessä. Siinä se toivo elämän jatkumisesta on voimakkaasti jälkipolvissa, niin että oma vointi on sen rinnalla usein aivan toisarvoista. Toivon, että jaksat huolehtia itsestäsi ja jakaa voimasi näinä vaikeina päivinä. Uskon Sinun äitisikin arvostavan sitä, tulee mitä tulee. Rauhallisia, yhteisiä päiviä teille toivoen
Karhutar
- Pitkiä päiviä... äidillä syöpä jossainAnna Anonyymi
- Re: Pitkiä päiviä... äidillä syöpä jossainAnna Anonyymi
- Re: Pitkiä päiviä... äidillä syöpä jossainAnna Anonyymi
- Re: Pitkiä päiviä... äidillä syöpä jossainKarhutar
- Re: Pitkiä päiviä... äidillä syöpä jossainAnna Anonyymi
- Re: Pitkiä päiviä... äidillä syöpä jossainAnna Anonyymi
- Re: Pitkiä päiviä... äidillä syöpä jossainAnna Anonyymi
- Re: Pitkiä päiviä... äidillä syöpä jossainAnna Anonyymi
- Re: Pitkiä päiviä... äidillä syöpä jossainAnna Anonyymi
- Re: Pitkiä päiviä... äidillä syöpä jossainAnna Anonyymi
- Re: Pitkiä päiviä... äidillä syöpä jossainAnna Anonyymi
- Re: Pitkiä päiviä... äidillä syöpä jossainAnna Anonyymi