Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Lähipiirissä syöpäpotilas
Re: Pitkiä päiviä... äidillä syöpä jossain
Äidin tarina on päättynyt.Hänelle aloitettiin joulukuussa 2011 vielä Hycamtin-hoito. Syövän leviäminen oli kuitenkin ilmeistä, koska vatsaonteloon alkoi taas kertyä nestettä ja dreeni jouduttiin laittamaan takaisin lähes 1,5 tauon jälkeen. Dreenin myötä äiti tuli alakuloiseksi ja sivulauseissa jakoi omaisuuttaan. Hän ei kuitenkaan puhunut kuolemasta vaan uskoi (tai uskotteli) että hoitovaihtoehtoja on vielä jäljellä.
Hycamtin oli raskas hoito, äiti oksensi ja voi pahoin todella paljon. Ensimmäinen hoitosykli tuli suoneen, toisen äiti otti suun kautta. Toisen hoitosyklin aikana hän kuivui ja kävi niin huonovointiseksi, että joutui ambulanssilla sairaalaan, kun ei enää pystynyt nousemaan sängystä. Hän oli myös hyvin väsynyt jo pidemmän aikaa ja nukkui kotona paljon.
Sairaalasta äiti ei enää kotiutunutkaan. Hänelle tuli paljon ongelmia veriarvojen kanssa, annettiin trombitankkausta ja valkosoluja pistoksilla lisättiin. Tuli vaikea suutulehdus, joka hankaloitti nielemistä. Ruokahalu oli ollut jo ennen sairaalaanmenoa huono.
Sairaalajakso kesti yli kuukauden ja siinä oli käänteitä parempaan ja huonompaan. Missään vaiheessa äiti ei tuntunut hyväksyvän kuoleman lähestyvän. Hän nukkui paljon. Oli vuodepotilaana koko ajan, ei pystynyt nousemaan. Syöminen ja puhuminen oli vaikeaa, usein mahdotonta.
Loppu tuli hieman yllättäen pian sen jälkeen kun äiti oli siirretty aluesairaalaan, eikä varsinaista kuolinsyytä oikein ole käynyt selväksi. Keskussairaalajakson aikana tutkittiin mm. keuhkot ja kokovartalon tietokonekuva, eikä niissä syöpä ollut levinnyt mihinkään sisäelimiin. Sydänkin sykki vahvasti. Emme siis osanneet odottaa aivan näin nopeaa loppua, vaan arvelimme kuluvan viikkoja tai kuukausia. Viimeisen 1vrk äiti oli kuitenkin erittäin huonossa kunnossa ja varmasti oli hänelle hyvä päästä pois.
Taudin toteamisen jälkeen äiti ehti sairastaa 1v9kk ennen kuolemaansa. Hyvää aikaa oli tästä hyvin vähän, rankat sytostaattihoidot jatkuivat tauotta koko ajan ja ne aiheuttivat siis monenlaisia sivuoireita. Sairaalasta todettiinkin, että äidille tuli kaikki mahdollinen ongelma. Siihen nähden hän käsittämättömän sitkeästi uskoi tulevaan ja piilotti huonon olonsa. Ikävältä tuntuu, että hänen loppunsa oli näin vaikea - olisi ansainnut mennä "saappaat jalassa".
- Pitkiä päiviä... äidillä syöpä jossainAnna Anonyymi
- Re: Pitkiä päiviä... äidillä syöpä jossainAnna Anonyymi
- Re: Pitkiä päiviä... äidillä syöpä jossainAnna Anonyymi
- Re: Pitkiä päiviä... äidillä syöpä jossainAnna Anonyymi
- Re: Pitkiä päiviä... äidillä syöpä jossainAnna Anonyymi
- Re: Pitkiä päiviä... äidillä syöpä jossainAnna Anonyymi
- Re: Pitkiä päiviä... äidillä syöpä jossainAnna Anonyymi
- Re: Pitkiä päiviä... äidillä syöpä jossainAnna Anonyymi
- Re: Pitkiä päiviä... äidillä syöpä jossainAnna Anonyymi
- Re: Pitkiä päiviä... äidillä syöpä jossainAnna Anonyymi
- Re: Pitkiä päiviä... äidillä syöpä jossainAnna Anonyymi