Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Lähipiirissä syöpäpotilas

Re: Pitkiä päiviä... äidillä syöpä jossain

Oma äitini on kesäkuusta alkaen tehnyt kuolemaa. Itselläni on 11- ja 15-vuotiaat lapset, ja lasten selviämisestä ja surun käsittelystä uskoisin, että mitä pienempi lapsi, sitä helpommin asiasta selviytyy. Puhua tietysti pitää, lapsen ymmärtämällä kielellä. Omille lapsillesi omat vanhemmat, jotka fyysisesti ovat jatkuvasti läsnä, ovat ne tärkeimmät, joiden menetys vaikuttaa konkreettisemmin elämään. Poikani 15 v. ei itkenyt lainkaan, hän pääsi helpolla. Se, että ei itke, ei tietenkään tarkoita ettei surisi. Tyttäreni (11 v.) itki katkerasti kanssani tasan yhden vuorokauden. Sen jälkeen tytär makasi vieressäni sängyllä ja pyyhki kyyneleitä poskiltani, yritti halata ja lohduttaa. Sanoinkin hänelle, ettei sun pitäisi lohduttaa mua, kun olen se aikuinen, vaan toisin päin. Itse itkin kahdeksan päivää putkeen, ja pelkäsin hajoavani kappaleiksi, kipu oli niin kova.
mirjam | 23.7.2010 klo 08:36:03