Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Lähipiirissä syöpäpotilas

Re: Paranemisen toivosta

Olen itsekin saanut paljon lohtua tältä palstalta, lähinnä sururyhmän puolelta, jonne olen jonkin verran kirjoittanut. Tärkeintä on ollut kokea se, etten ole ainoa läheisensä menetystä sureva, vaan monella muullakin on samanlaisia kokemuksia.
Minä kuvittelin olevani edes jotenkin valmistautunut äitini kuolemaan. Nyt jälkikäteen voin todeta, ettei minulla ollut etukäteen pienintäkään ymmärrystä niistä todellisista tunteista, joita joutuisin kohtaamaan ja käsittelemään. Nyt ymmärrän myös sen, että kukaan, joka ei itse ole joutunut kokemaan läheisensä menetystä, ei voi milloinkaan todellisesti ymmärtää, miltä menetyksen kokeneesta tuntuu. Niitä monimuotoisia tunteita on vaikea edes sanoin kuvailla.

Nämä seuraavat Martti Lindqvistin sanat olen nyt ajan myötä kokenut hyvin tosiksi ja paikkansa pitäviksi:

Me lähdemme elämästä
emmekä kuitenkaan lähde.
Me elämme edelleen kaikessa,
mitä olemme tehneet.
Kaikki, mitä olemme ajatelleet,
sanoneet ja olleet,
jää elämään ja valaisee
toisten teitä.
Me kuolemme, emmekä
kuitenkaan kuole,
vaan elämme niiden
sydämissä,
jotka ovat rakastaneet meitä.

Omasta puolestani toivotan, niin sinulle Sanaton, kuin muillekin, rauhaisaa ja levollista joulunaikaa.
Enkelintytär | 8.12.2007 klo 19:31:17