Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Lapsellani on syöpä

Re: olen niin väsynyt....

Et sinä minua loukannut ja toivottavasti en minäkään sinua. Rehellisesti vain halusin mainita ajatuksestani. Meillä on erilaiset kokemukset ja toin vain oman näkökantani esiin. Meidän 7v lapsi sai dgn:n ja samassa yhteydessä sanottiin että lapsi tulee kuolemaan varhain, siihen ei ole mitään parantavaa hoitoa (neurologinen sairaus). Ennen terve lapsi nopeasti taantui vauvanasteelle ja kärsi monenlaisista kivuista ja kohtauksista,hengitysvajauksesta, oli letkuruokinalla jne. Diagnoosista lähtien meillä ei ollut sitä paljon tarvittua toivoa parantumisesta, vain varma tieto siitä, että me menetämme pelin missä mutkassa tahansa. En tiedä miten jaksoimme perheenä sen painajaismaisen vajaa viitisen vuotta. Ei ainakaan lohduttautumalla ajatuksella että "parempi päivä koittaa aina". Arvatenkin jaksoimme sen vain lapsemme takia ja hänen harvinaisiksi käyvien hymyjensä takia, joista jokainen valaisi päivämme viikoiksi ja auttoi jaksamaan eteenpäin. Ilman häntä elämää on nyt vaikea jaksaa. Eikä tosiaan lapsen kuolemankaan jälkeen kaikki paha perheestä ole pois pyyhkäisty. Lapsemme menetyksen jälkeen kului 1v5kk kun sain kuulla itse sairastavani syöpää. Jos kyse olisi vain minun syövästäni voisin yrittää ajatella, että parempi päivä koittaa aina, mutta lapseni menetyksen jälkeen se ei enää sovi suuhuni. Parempaa päivää ei enää tule. Elämä ei tule koskaan enää olemaan ennallaan kun on haudannut lapsensa ja muistoina on monia karuja lapsen kärsimyksen hetkiä ja sairasvuodet jotka ajallisesti melkein kestivät hänen elämästään puolet.

Uskon tosissani, että tarkoituksesi oli hyvä, eikä aiheuttaa mielipahaa. Toivottavasti ymmärrät, että tahdoin vain tuoda asiaan uudenlaisen aspektin. Sinulla on täysi oikeus riemuun ja iloon ja siitä juhlimiseen. Minulla taas suruun ja masennukseen ja synkempään asenteeseen. On aika iloita, on aika surra, pitää muistaa tarttua hetkeen. Kaikkea hyvää perheellesi.
tiltu | 12.3.2007 klo 19:14:10