Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Naisten syövät
Re: Useita kasvaimia rinassa?
Huomenta KauriinaKerroin asioita lapsille sitä mukaa, mikä kulloinkin oli ajankohtaista, alkaen siitä että äidillä on rinnassa kipeä patti, joka pitää tutkia. En heti (tieten tahtoen) puhunut lapsille syövästä, koska heillä oli jo entuudestaan syövästä tietty käsitys. Sattui nimittäin niin, että ukki oli vasta edelliskeväänä kuollut haimasyöpään, ja näin ollen en halunnut loihtia kuvaa tämänkaltaisesta kuolemanuhasta - varsinkin, kun en itsekään vielä täysin ollut ymmärtänyt asiaa. Joten päivä ja toimenpide kerrallaan mentiin näitten pienten poikien kanssa.
Paksuneulanäytteestä kerroin, että äidin rinnasta oli löytynyt niin vihaisia soluja, että koko rinta pitää poistaa, etten sairastuisi lisää. Kun sytot alkoivat, kerroin että saan niin vahvaa lääkettä että tukka ja kynnetkin melkein lähtevät, mutta kunhan saan levätä, syödä hyvää ruokaa ja ulkoilla, niin toivun kyllä ja tukkaa kasvaa takaisin. Kuopus oli toiveikas, ja meinasi että rintakin kasvaa, jos hän saa antaa äidille siemeniä - sillä jotenkin hän yhdisti rintojen kasvamisen lisääntymiseen ja lasten imettämiseen;-) Saunassa hän ehdotti, että jos Hän antaa siemeniä, niin äiti saa rinnat ja synnyttää hänelle kissanpoikia, joita hän niin kovasti halusi :D :D :D Vaikka esikoinen kyllä oli sitä mieltä, että paremmin kuin kissanpoikien äidiksi, sopisin zombieksi tai Lordiksi.
Takapakkiakin tuli. Hoitojen aikana, heti ensimmäisen sytostaatin kompilikaationa, sairastin munuaistulehduksen, ja silloin jouduin viikoksi sairaalaan antibioottitiputukseen. Silloin minulta itseltäni tuli ensimmäisen kerran kunnon pelästynyt itku, kun tajusin, että tässähän voisi lähteä henki vaikka hoidoista. :(:(:(
Siinä sain tosissani miettiä, mitä lapsilleni sanoisin, ja miten lievittäisin heidän hätäänsä. Lapsihan yleensä haluaa tietää, kuka häntä hoitaa, jos vanhempi on sairas, ja mitä sitten tapahtuu, jos äiti vaikka kuolee. Nämä asiat selvitin esikoiselle huolellisesti kaksistaan, ja löysin suuren joukon ihmisiä, jotka voivat huolehtia pojista ja rakastaa heitä. Ja loppujen lopulta, kerroin päättäväisesti, että en aio kuolla tähän tautiin: ukki kuoli, koska hän oli vanha ja hänen sydämensäkin oli jo sairas, niin ettei hän jaksanut enää elää. "Äiti kyllä jaksaa ja äiti haluaa hoitaa teitä vielä pitkään, pitkään...".
Alun episodia lukuunottamatta voinkin sytojen ajan kohtuullisen hyvin. Pahoinvointia tuli vasta viimeisten CEF:ien aikana, mutta posliinilla kävin oksentamassa vain kerran. Siitä kyllä pidin huolen, että pojilla oli päiväsaikaan hoitopaikka ja normaalit rutiinit, koska todellakin näin sain päivät aikaa levätä ja illat aikaa olla äiti. Se ei siis loppujen lopulta ollut mikään kriisi lapsille, että äiti sairastui, vaan luulen että he saivat olla kanssani enemmän kuin pitkiin aikoihin, sillä päivätyön lisäksi minulla oli ja on paljon myös harrastuksia. Eli huomasin tässä kohtaa oppivani jotakin taas elämästä ja lasten merkityksestä;-) Välillähän se tekemisen tiimellyksessä unohtuu, mutta nykyään yritän olla viisaampi ja nöyrempi tämän asian suhteen. Lapset ovat mahtava voimavara myös oman sairauden ja sairastumisen keskellä.
T. Karhutar
- Useita kasvaimia rinassa?Kauriina
- Re: Useita kasvaimia rinassa?Karhutar
- Re: Useita kasvaimia rinassa?skorpioni-74
- Re: Useita kasvaimia rinassa?Kauriina
- Re: Useita kasvaimia rinassa?skorpioni-74
- Re: Useita kasvaimia rinassa?Kauriina
- Re: Useita kasvaimia rinassa?Karhutar
- Re: Useita kasvaimia rinassa?skorpioni-74
- Re: Useita kasvaimia rinassa?Kauriina
- Re: Useita kasvaimia rinassa?Karhutar
- Re: Useita kasvaimia rinassa?skorpioni-74
- Re: Useita kasvaimia rinassa?Kauriina