Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Re: peruukki vai siilipää....

Heipähei MeriTuuli ja tsemppiä toiseen leikkaukseen!

Kyselit lapsista. Meillä ei ole kuin yksi 10-vuotias poika. Alkuun poika oli kovin kiltti minulle, kun näki että itkeskelin ja olin masentunut diagnoosin aikoihin. Leikkausta poika jännitti, onhan arvet ja muut sen sellaiset seikat oikeastaan lapselle niitä isoimpia ja näkyvimpiä jälkiä äidin sairaudesta. Loppuviimein poika suhtautui kuitenkin dreeneihin ja arpiin tosi reippaasti, vieläpä sittenkin, kun haavani aukesi ja märki. Lähinnä häntä kiinnosti onko minulla kipuja.

Hoidoista poika on kysellyt ovatko ne raskaita ja on huomioinut että olen väsynyt. Minä en ole oksennellut, vaikka taxo vähän etovaa oloa onkin tehnyt. Hän antoi minulle onnenmaskotiksi sellaisen Bukowskin pienen koiran, jota kuljetan mukanani hoidoissa. Se on meille molemmille tärkeää.

Kuolemaani poika ei tunnu pelkäävän, itseasiassa hän on sanonut olevansa varma että paranen ja kysyi vieläpä tässä hiljan, että "mikset selviäisi?" Niin, miksen. Olemme kyllä käyneet läpi senkin vaihtoehdon, että kaikki eivät aina selviä ja että on paljon muitakin sairauksia kuin syöpä. Minusta on turha tässä vaiheessa keskustella sen enempää kuolemasta, ellei hän itse ota asiaa esiin. Kyllä hän tietää, että syöpäni voi uusia ja kysyi itseasiassa eilen, että mitä olisi tapahtunut, jos syöpäpattiani ei olisi löydetty. Hän jopa sanoi, että se olisi varmaan levinnyt aika vauhtia.

Fiksu nuori miehenalku :)

Koitamme viettää mahdollisimman tavallista elämää koulun ja kodin välillä, hän vain saa ottaa vähän enemmän vastuuta huoneensa siivoamisesta ja muista pikkuaskareista, sekä pestä käsiään kyllästymiseen asti. Välittämistäni olen koittanut näyttää aiempaa enemmän, halailla ja silitellä ja olla sillä tavoin läsnä. Mielestäni hän ei pahemmin sairauttani murehdi, ja hyvä niin. Kaljustani hän sanoi, että olen karmean näköinen =)) Hän ei kuitenkaan häpeä minua, kunhan en vilauttele päätäni hänen kavereilleen!
kevätmieli | 17.4.2007 klo 13:11:42