Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Naisten syövät
iloa ja surua=elämää
Tasan kymmenen vuotta sitten minulla todettiin rintasyöpä. Kaikki saman diagnoosin saaneet tietävät, mitä tunsin tuolloin sisimmässäni. Ala-asteikäisten poikien, kerholaisen ja juuri vapoista pois opettelevan lapsen äiti.Viikko sitten olin mammografiassa - täytän syksyllä 50 vuotta - kahden vuoden tauon jälkeen ja röntgenlääkäreiden lausunto oli edelleen huojentava; luomurinnassani, tram-rinnassani eikä kainaloiden imusolmukkeissa ole mitään tavallisuudesta poikkeavaa tai syöpään viittaavaa.
Halusin jakaa tämän tiedon - yhden ihmisen yksityisen ilon - kaikkien teidän kanssa, jotka tarvitsette juuri nyt uskoa ja toivoa ja voimaa käydä lävitse välin raskailtakin tuntuvia hoitoja.
Samalla kerron, että eilen olimme puolisoni hyvän ystävän hautajaissa. Noin viisi vuotta sitten todettu suolistosyöpä otti yliotteen ja eteni kaikista mahdollisista hoidoista huolimatta ystävämme kehossa tuhoten lopulta elämänjatkumisen mahdollisuudet.
Olen kokenut siis viime päivinä sekä iloa mutta myös surua. Elämää koko sen kirjossaan. Siitä väsyneenä ja mietteissäni käyn nyt levolle.
- iloa ja surua=elämääLenni
- Re: iloa ja surua=elämääkititupu
- Re: iloa ja surua=elämääkititupu
- Re: iloa ja surua=elämääkititupu
- Re: iloa ja surua=elämääkititupu
- Re: iloa ja surua=elämäämartta50v.
- Re: iloa ja surua=elämäämartta50v.
- Re: iloa ja surua=elämäämartta50v.
- Re: iloa ja surua=elämäämarkrani
- Re: iloa ja surua=elämäämarkrani