Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Re: Kukapa nuolaisi ennenkuin tipahti...

Heissan täältä yhdeltä aivastelijalta!

Tuntuu olevan jokin loppukesän flunssa-aalto liikkeellä, kun vähän yks ja toinen aivastelee ja pärskii. Meilläkin koko perhe jossain määrin.

Kyllä se niin taitaa olla, että väsymys iskee vähän itsekullakin siinä sytoputken lopussa. Ja mikäs ihme se on, on ne sen verran rankkoja kuureja suurina annoksina. Yllättävän nopeasti sitä kuitenkin sitten palautuu sellaiseen siedettävään olotilaan, vaikka tasainen voimattomuus kyllä vallitsee. Kaikkea jaksaa tehdä, mutta iltaisin nukkumatti korjaa satoa tehokkaasti. Ehkäpä se menee ohi, kun sädetyskin on ohi?

Vielä kuusi kertaa koko rinnan alueelle ja sitten ne täsmäsäteet. Järkkyä ajatella, että noin kuukauden päästä pitäisi tosiaan olla työkykyinen. Minulla on vielä sellainen työ, etten voi ajatellakaan mitään osa-aikaisuutta, vaan se on täysi höökä päällä heti. Ressiä pukkaa, ressiä pukkaa... Pitäisi vissiin soittaa työterveyteen ja pyytää fysioterapeuttia katsomaan se työtilani. Lisäksi minua pelottaa, että romahdan henkisesti, jos joku alkaa kyselemään vointiani tai jotain tästä sairaudestani. En ole käynyt työpaikallani kertaakaan koko tänä vuonna... Huoh.

Tuntuu että sitä on ollut ihan eri maailmassa koko tämän sairasloma-ajan. Nyt sitten pitäisi olla valmis palaamaan terveiden maailmaan tuosta vain. Onneksi on sitä ryhmäterapiaa vielä jäljellä, josko se elämänusko ja tulevaisuudenusko sieltä vielä löytyisi..

Tsemppiä teille viimeisiin sytorutistuksiin, ei sinne tosiaan enää haluaisi mennä, mutta sitten ne on ohi! Sädehoito on kuin solariumissa makaamista, suurin vaiva on sinne meno. Minulla ainakin on iho kestänyt toistaiseksi pientä aurinkoihottuman kaltaista kutinaa lukuunottamatta tosi hyvin ja enää 6 koko rinnan sädetystä jäljellä. Sitten ne täsmägrillaukset vielä. Joten toiveissa on selvitä koko hommasta ilman sen kummempia palovammoja.

Keli muuttui yhdessä yössä tosi kylmäksi täällä. Tehtiin vähän koko perheen retkeä tänään, luontoon ja kulttuurin pariin. Tuntuu jotenkin että saa sanoa hyvästit kesälle ja päästää kuulaan syksyn elämään. Nimimerkkinikin on jo aikansa elänyt. Valitsin sen jo tammikuussa, toiveikkaana hoitojen suhteen. Hassua kuinka sitä silloin hoitoputken alussa suhtautui paljon luottavaisemmin elämän jatkumiseen ja selviämiseen. Ei tähän taida auttaa kuin aika ja terveet päivät.

Täytyy selvitellä onko syöpäyhdistyksessä mitään kerhotoimintaa tai vastaavaa, vielä en ole ollenkaan valmis päästämään tukiverkostosta irti...
kevätmieli | 26.8.2007 klo 17:40:15