Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Re: kohdunkaulan syöpä

Huutelen täälä ilmeisemminkin nyt keskenäni, koska viimeisin viesti näytti olevan lähes vuoden takainen, mutta kirjoitampa kuitenkin fiilikseni pihalle, josko se edes tiputtaisi yhden tiiliskiven rinnaltani pois.

"Muutama vuosi" välissä edellisestä papa-kokeesta ja tappelun kanssa menin tänään tarkastukseen...tappelun, koska mieheni vaati minua menemään, kun selvisi että viime kerrasta oli kulunut aivan liian kauan ja itseäni ei isommin innostanut mennä rutiini tarkastukseen...kun ei mitään vaivaa eikä vikaa ole...

ETTÄ HÄVETTÄÄ NAISENA SANOA ÄÄNEEN TÄMÄ JA EDES AJATELLA NÄIN NAIVISTI!!!
...ja että mun mieheni pitää ajatella nämäkin asiat puolestani...ja naisena, niin paljon kuin olenkin lukenut asiasta, kuullut surullisia tarinoita, nyökytellyt lääkäreille ja heidän ohjeilleen ja neuvoilleen ja silti...silti venyttänyt tätäkin käyntiä vuosi toisensa jälkeen...

Ajattelin, että menen ja hoidan tämänkin pois päiväjärjestyksestä ja samalla hiljennän huolehtivan mieheni.
Odotushuoneessa odotellessa ja lehtiä lukiessa haukottelin ja laskin minutteja, että pääsisin sisään ja nips naps ja lääkäri sanoisi samat tutut sanat kuin aina ennenkin, "kaikki näytti hyvältä, voit pukeutua."

Ihana vakituinen lääkärini otti minut vastaan hymyillen, niin kuin aina ennenkin. Kyseltiin ja vastailtiin rutiini kysymyksiin ja lääkäri taisi siinä myös moittia liian pitkää taukoani.
Hyppäsin "satulaan" ja jalat kannustimille ja jutustelin siinä samalla lääkärilleni kesken hänen tutkimistaan, kun huomasin "sen" ilmeen.
Tämä ilme oli se, mistä olin kuullut ja lukenut, kun kaikki ei näytäkkään enään niin hyvältä ja normaalilta.
Lääkärini sanoi, että tekisi ultran, josta ei velottaisi mitään, vain varmistaakseen... kysyin minkä??? ...ja samassa hän sanoi, "sinulla on kyllä viisas mies kun patisti sut tänne" ja näytti näytöltä kasvaimen ja paksun limakalvon ja loput huonot uutiset, jotka menivät tässä kohtaa täysin ohi. Seuraava mikä herätti taas kuuntelemaan lääkäriäni, oli kun hän sanoi, että laitan sut kiireellisellä lähetteellä TAYS:iin.
Siis mitä...
...lähden kohti autoa, jalat täysin hyytelönä.
Istun autoon, soitan miehelleni ja kiittelen häntä toistamiseen siitä, että hän oli patistanut minut lääkäriin ja hän ihmettelee miksi kiittelen niin vuolaasti, kunnes toistan lääkärin sanat.
Kuulen vaan huokauksia huokausten perään ja lohduttelua siitä, että kaikki on hyvin.
Olen niin äärettömän onnellinen, että minulla on mies, joka rakastaa minua näin paljon...
Ajan sumussa kotio ja mietin koko ajomatkan hakusanoja, millä haen lisätietoa syövästä.
Mitään ei olla todettu vielä, mutta iso ratas lähti välittömästi pyörimään ja valmistautumaan pahimpaan.
Avasin ensimmäisen linkin ja kyyneleet lähtivät vierimään...syöpä, kamala sanahirviö, jonka toinen nimi on ollut minulle aina kuolema. Niin moni läheinen on kuollut syöpään, vain yksi ystäväni on siitä selvinnyt, joten peruskoulun matikalla laskin itselleni aika pienet prosentit selvityä mahdolliseta tulevasta.
Löysin nämä sivut, hakiessani muiden kokemuksia asiasta ja kyyneleet kuivuivat poskille. Uskomatonta energiaa ja tsemmpausta ja vaikka monilla on taistelut takana, toisilla edessä ja näilläkin jotka parhaillaan taistelevat omaa syöpää vastaan, jokaissa kirjotuksessa on mieletön tsemppi, positiivisuus ja "haista sinä syöpä paska" -asenne päällä.
Kiitos teille kaikille tästä viestiketjusta ja toivottavasti moni saman asian kanssa kamppaileva ja ihmettelevä löytää tänne. Suosittelen ottamaan lapion ja sangon mukaan ja kauhomaan tätä voimaa täältä ämpärillisen mukaan, koska tiedän, että kohta sille on käyttöä kohdallani...

rva40 | 4.2.2009 klo 22:22:13