Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Ei hoitoa mut ei pahoinvointilääkettäkään:(

Voi sinua tautinen, kovasti symppaan sinua kun tasan tarkkaan muistan tuoreesta muistista millaista vaihetta elät... Huominen toivon mukaan on parempi kuin eilinen!

Kävin aamulla labrassa, huomenna piti tulla toinen CEF mutta neutrofiilit oli 0,3 (lähes sama kuin 1½ viikkoa sitten) joten huomenna nyt ei sitten tulekaan hoitoa. Perjantaina uusi yritys.

Surkeinta on se, että lääkärini on kovin "maltillinen" pahoinvoinnin hoidossa. Kerroin että viimeksi okentelin pari päivää ja olin viikon sängyssä yrjö kurkussa ja ihan loppu viikon mustikkakeittokuurin jälkeen. Hyvissä ajoin olin yhteydessä hoitavaan tahoon ja pyysin Aloxia ensi kerraksi(kiitos niiden vinkkien jotka täältä sain:))Hoitajan mukaan lääkäri ei innostunut siitä, pyysin kuitenkin patistamaan. Tänään soitti lääkäri ja kertoi ettei Aloxista ole heillä tutkimustietoa eikä heillä ole kokemusta sen käytöstä. Kerorin että olen innokas koekaniini koska niin hyviä tulokia olen kuullut sen käytöstä. Ei auta, ei avaudu kukkaron nyörit tai mitä lie kiikastaa. En kyllä jaksa ymmärtää miksi sen pahoinvoinnin hoidon kanssa pitää pihdata kun ei sillä mitään voita! En meinaa jaksaa taistella joka asian kanssa mutta toisaalta en kyllä enää jaksa samoja sivuoireita kuin edellisestä hoidosta.

Eilen jo alkoi tulla paha ja ahdistava olo kun mietinkin seuraavaa sytostaattia joka siis piti olla huomenna vaan siirtyi. En yhtäkään doketakselihoitoa kokenut näin rankaksi vaikka nekin oli eri lailla rankkoja veriarvoromahduksineen ja sairaalakäynteineen ja kaikkine oireineen. Mutta se CEFin pahoinvointi ja totaaliuupumus oli kyllä rankin kokemus. Eikä ihme jos on lihasvoimat nollilla ja väsyttää jos neutrot on koko ajan noin alhaiset. Vaikka onhan ne olleet alhaisemmatkin, 0.06 vikasta taxosta.

Ajatus tätä kirjoitaessa saattaa "hiukan" pätkiä, taitaa tulla toistojakin mutta en voi olla välillä seuraamatta kun nuorimmainen (13 kk) saa uskomatonta energiaa moottoriinsa siitä että kengät laitettiin jalkaan ja voi harjoitella niillä tepastelua. Kävely ei suju ilman tukea kuin 4-5 askelta mutta lattia tömisee vaan kun neiti konttaa kengät jalassa tuhatta ja sataa kiljahdellen naurusta:))) Eihän siitä voi tulla muuta kuin nauraa mukana ja tulla hyvälle tuulelle vaikka ulkona vihmookin vettä:)))
Tsemppiä kaikille eri hoitovaiheessa oleville siskoille!:))


Päivä kerrallaan | 23.4.2007 klo 16:00:32