Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Naisten syövät
Re: Sunnuntai huomenta päivää!
Aurinkoista huomenta täältä Keski-Suomesta. Taas saimme herätä kauniiseen kevätaamuun. On kesän kirkas huomen ja suvi suloinen.... Tämä lapsuudesta tuttu laulu pyörii mielessäni.Tänä aamuna kun heräsin katkonaisen yön jälkeen tuli mieleeni, että minkälaista olisi herätä terveenä ja hyvin nukkuneena. Ei olisi ensimmäisenä mielessä tämä sairaus. Siitä on jo niin pitkä aika, että tuntuu ihan epätodelliselta se normaali elämä. Olin nimittäin jo reilu puoli vuotta ennen sairastumistani alakuloinen, hikoilin ja nukuin äärettömän huonosti, pieniä pätkiä ja valvoin tuntikausia yöllä. En tiedä oliko sairauden aiheuttamaa vaiko vaihdevuosioireita. Mene ja tiedä.
MeriTuuliko se jo singahti puistoon. Hauska ilmaisu. Täytyisiköhän minunkin singahtaa tässä jossakin vaiheessa ainakin ulos, jos ei puistoon. Minulla ei ole pieniä lapsia, ainoastaan tuollainen 19-vuotias nuorukainen tuossa nukkuu vielä ja toinen 25-vuotias poika lienee tyttökaverinsa luona. Katsoin aamulla tuota nukkuvaa nuorukaistani ja ihan tuli kyynel silmään. Hän on niin äärettömän rakas. Miikalla on dysfasia ja autistisia, Asperger-piirteitä, mutta hän on äärimmäisen herkkä ja suloinen sekä kiltti nuori mies. Hän vielä tarvitsisi äitiä pitkään. Enemmän kuin ns. terveet. Miika on älyllisesti normaali, mutta sosiaaliset taidot ovat heikommat kuin yleensä tuon ikäisillä. Hän tarvitsee paljon tukeamme jokapäiväisessä elämässä selviytyäkseen.
Joskus pahoina päivinä tulee mieleen eikö olisi jo riittäyt tämä lapsen vammaisuus ja miehen syöpä. Vieläkö minunkin piti sairastua. Niille ajatuksille ei voi mitään. Ne vain joskus tulevat. Onneksi suurin osa päivistä on toisenlaisia enkä niin ajattele. Nyt on vain tämän neljännen sytohoidon jälkeen ollut mieli alakuloisempi kuin ensimmästen kolmen taxon aikaan. Silloin olin tarmoa täynnä. Liekö se kuuluisa hoitoväsymys jo iskenyt minuun.
Minä en ole huomannut että tämä sytohoito olisi mitenkään vaikuttanut näköön. Olen kyllä joskus lukenut ja kuullut, että se on mahdollista. Onneksi se kuitenkin palautuu ennalleen hoitojen jälkeen. Itse olen menettänyt toisesta silmästäni näön täydellisesti noin reilu kymmenen vuotta sitten. Sairastuin jo alle kolmikymppisenä harvinaiseen verkkokalvosairauteen, joka vuosien saatossa vei näön kokonaan. Onneksi toinen silmä on terve ja näen sillä hyvin. En tarvitse laseja kuin lukiessani. Vuosikausia säilytin jonkinlaisen näön silmässäni laserhoitojen ja leikkauksen avulla, mutta nyt se on totaalsesti mennyt. Kyllä sekin oli kova isku, kun aikanaan se silmäsairaus todettiin. Aluksi siinä epäiltiin melanoomaa, mutta onneksi se ei sitä kuitenkaan ollut.
Onhan tässä elämässä ollut näitä takapakkeja aika paljonkin. Mutta myös paljon hyvää. Tämä sairaus vaan on nyt tällä hetkellä jotenkin kova pala nielaistavaksi. Tulipa valitusvirsi tässä taas vuodatettua. Mutta te kyllä ymmärrätte.
Muuten olen toipunut CEF:istä jo täysin. Olo on jotakuinkin normaali. Hiukan hajuaisti on terävämpi ja hajut inhottavat normaalia enemmän. Pahoinvointi ja väsymys on tiessään. On menossa kuudes päivä hoidoista.
Kaunista sunnuntaita kaikille:))
- Sunnuntai huomenta päivää!MeriTuuli
- Re: Sunnuntai huomenta päivää!Mehitähti
- Sunnuntai huomenta päivää!thunder
- Re: Sunnuntai huomenta päivää!Kehäkukka
- Re: Sunnuntai huomenta päivää!MeriTuuli
- Re: Sunnuntai huomenta päivää!kevätmieli
- Re: Sunnuntai huomenta päivää!kevätmieli
- Re: Sunnuntai huomenta päivää!Kehäkukka
- Re: Sunnuntai huomenta päivää!kesän lapsi
- Re: Sunnuntai huomenta päivää!MeriTuuli
- Re: Sunnuntai huomenta päivää!kesän lapsi
- Re: Sunnuntai huomenta päivää!kevätmieli
- Sunnuntai huomenta päivää!thunder
- Re: Sunnuntai huomenta päivää!lillukka