Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Re: Saatko tukea mieheltäsi?

Hei vain minunkin puolesta.

Eilen oli tosi surullinen päivä. En tiedä mistä johtui, mutta itketti ja masensi koko päivän. Valmistelin tulevia juhlia ja väkisinkin tuli mielee se, että mahdankohan itse nähdä/ kokea edes omaa 50 v. päivää. Tahtoisin niin kovasti elää!!

Illan lopuksi katselin "Rintasyöpä ruuhkavuosina" -ohjelmaa jo toistamiseen ja itkin siis koko ohjelman ajan. Kaikki kipeät muistot palasivat mieleen. Oma selviämisen mahdollisuus mietitytti tosi paljon, jotenkin vain tajusin elämäni rajallisuuden ja sen, että minä tosiaankin kuolen todennäkisemmin nuorena. Tiedän, etten enää parane koskaan kokonaan, syöpä asuu minussa aina. Syöpä on kuin ei toivottu vieras, se tulee juuri silloin kun et sitä haluaisi nähdä.

Tänään toivon vain,että löydän tavan taistella syöpäpirulaista vastaan, se ei saa enkä anna sen ottaa minusta yliotetta, ei vallata enää yhtään kohtaa kehostani!!

Olisin tosiaan tarvinnut,tarvitsisin edelleen,mieheni läheisyyttä ja tukea, mutta ei .... En osaa sanoa miksi hän ei lohduta minua ja ota läheleen, kainaloon. Jotenkin hän työntää aina, ehkä tiedostamattaan, minut luotaansa pois kun yritän häntä lähestyä. Vai onkohan syy minussa, ehkä en osaa tulkita häntä oikein, mene ja tiedä. Joskus tuntuu etten edes uskalla lähestyä häntä torjutuksi tulemisen pelossa. Kaipaan vain kaninaloa johon käpertyä ja olla vain, sen suurempia tekemättä tai ajattelematta.

Me emme puhu juuri ollenkaan sairaudestani, tunteista ja kokemuksistamme. Kaiketi asia vain on niin, etteivät miehet osaa suhtautua meihin "rintsareihin", eivätkä tiedä, että tosiaankin vaikka vain halaus auttaa jaksamaan. Olalle taputtaminen on kyllä kivaa muttei tuo sitä turvallisuuden-, läheisyyden ja välittämisen tunnetta mitä nyt erityisesti kaipaan.

Onneksi minulla on kuitenkin sisarukset ja ystävät, jotka päivästä toiseen jaksavat taivaltaa tätä matkaa kanssani ja tsempata minut aina uuteen nousuun.

Rakastan miestäni ja perhettäni yli kaiken. Teille kanssakulkijani osaan vain lähettä voimahaleja ja kiittää siitä, että saan jakaa kokemukseni ja tuntemuksen kanssanne. Saan tavattoman paljon voimaa ja lohdutusta myös teidän kirjoituksistanne ..... tiedän etten koskaan ole yksin, jos vain en itse tahdo sitä.

Pitäisi jaksaa juhlia jokaista päivää, mutta aina ei siihen vain voimavarat riitä.


- Ailuska -




" Tulla lähelle, vaatii sinulta voimaa,
paljon väkevää voimaa.

Olla lähellä, vaatii sinulta rohkeutta,
paljon paljasta rohkeutta.

Päästää lähelle,sisälle,
vaatii sinulta vain
uskoa toiseen ihmiseen. "

-Tommy Tabermann





Ailuska | 15.10.2012 klo 13:06:14