Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Naisten syövät
Re: Hyvää vappuaattoa lataamon väelle! Ja samalla vähän ajatuksia elämästä syöpäpotilaana..
Hyvää vappuiltaa! Pääsin minäkin vihdoin tälle foorumílle. Eilinen päivä meni enimmäkseen sängyssä. Kolmannesta taxosta viikko ja eilen oli se väsypäivä, mikä tuli viimeksikin vajaan viikon kuluttua. Tänään olen touhunnut ihan normaalisti. Kävellyt pariinkin otteeseen ja leiponut munkkeja.Harmillista, jos jotkut eivät pysty simaa juomaan. Itse olen sitä jonkin verran nyt juonut, kun tuntuu maistuvan. Lieneeköhän tuo Nexium minulla niin hyvä lääke, ettei ole tullut näiden kahden taxon aikana mitään ongelmia tuolla ruokatorven seutuvilla. Olen myös herkutellut munkeilla. Yleensä olen aika tarkka noiden rasvaisten ja makeitten kanssa, mutta nyt olen antanut itselleni luvan edes vappuna ottaa vähän rennommin. Onko teillä muilla verensokerit kohonneet näiden kortisonien takia. Minulla on luonnostaankin jo sokerit olleet koholla useita vuosia jonkin verran, mutta nyt olivat nousseet vähän enemmän. Sekin vielä. Kohta ei riitä lääkedosetissa reiät.
Tuosta sairauden hyväksymisestä; Itse kapinoin alussa tosi voimakkaasti. En millään halunnut hyväksyä itseäni syöpäpotilaana. Se tuntui niin kohtuuttomalta, kun jo mieheni, äitini ja isäni sitä sairastivat. Jo viisi vuotta se on meidän elämäämme hyvin vahvasti hallinnut ja nyt kun vähän helpotti sairastuin itse. Mutta nyt kun on kohta puoli vuotta kulunut kapinani on laantunut. Joskus iskee katkeruus. MIKSI AINA MEILLE!!Mutta ketäpä siitä syyttäisi. Olen jotenkin hyväksynyt tämän sairaan roolini. Saapi nähdä miten käy, jos tästä vielä pääsee siihen terveen rooliin hyppäämään. Osaanko siinä elää niin kuin ennen sairastumista.
Minusta tuntuu, että aina silloin kun olen hoitojen jälkeen fyysisesti heikossa kunnossa mielikin menee matalalle, mutta heti kun fyysiset oireet helpottavat, mielikin piristyy. Eilen olin aika maassa, mutta tänään kun oloni on lähes normaali, mielikin on paljon parempi.
Surraan siskot silloin kun siltä tuntuu. Ei kannata siitä ottaa mitään syyllisyyttä ja paineita. Iloitaan, jos siltä tuntuu. En uskonut vielä joulun aikoihin ja alkutalvesta, että mieleni voisi joskus olla vielä tällainen kuin se nyt on. Mutta aika korjaa ja auttaa hyväksymään sellaiset asiat, joille ei mitään voi. Nämä nyt on sellaisia fraaseja, mutta mielestäni pitävät paikkansa.
Joten ainakin minun kohdallani voin valaa uskoa sellaisiin, jotka vielä kamppailevat alkujärkytyksen ja ahdistuksen kanssa. Kyllä sieltä voi nousta. Itsekään en alussa uskonut, että omalla kohdallani niin tapahtuu, mutta niin vain on tapahtunut. Toki olen aloittanut sen Efexor-lääkityksen, jolla varmaan on suuri osuus myös tähän mielialaani, mutta uskon, että aikakin parantaa.
Miten muuten onko teillä kellään ollut näitten sytokuurien jälkeen hikoilua erityisesti pään alueella. Itseltäni kun on jääneet nuo kuumat aallot lähes pois, niin ihmettelen, kun niitä on nyt ollut erityisesti näinä väsymyspäivinä. Yöllä joudun joskus ottamaan sen leipurinmyssyn päästäni ja kuivaamaan hikeä kaljusta ja myös kasvoni hikoilevat. Muualla hikoilua ei juurikaan ole.
Iloista vappua kaikille ja palataan taas tänne foorumille kun siltä tuntuu.
- Re: Hyvää vappuaattoa lataamon väelle! Ja samalla vähän ajatuksia elämästä syöpäpotilaana..MeriTuuli
- Re: Hyvää vappuaattoa lataamon väelle! Ja samalla vähän ajatuksia elämästä syöpäpotilaana..Kehäkukka