Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Re: Lapselle kertomisesta

Hei kaikki!

Karhutar, kysyit, mitä itse mietin sairaudestani. Vaikea sanoa. Tuntuu aika ahdistavalta, kun satuin näkemään netissä, että USA:ssa viiden vuoden päästä sairastumisesta hengissä on enää 25-50 prosenttia inflammatoriseen rintasyöpään sairastuneista. (Ken tietoa lisää, se tuskaa lisää...)Toisaalta tunnen, ettei ole mitään syytä, ettenkö itse kuuluisi tähän joukkoon, varsinkin kun olemme Suomessa emmekä USA:ssa, jossa terveydenhuodon laadun ratkaisee ennen kaikkea lompakon paksuus tai yksityisen vakuutuksen kattavuus.

Tuntuu vaikealta puhua lapsille vakuuttavasti ja toivoa antavasti asiasta, joka on itselle vielä niin uusi ja vaikea.Olenkin pyrkinyt puhumaan asioista lapsille sitä mukaa kun ne ovat itselle jotenkin kirkastuneet. Yritän kertoa heille riittävästi, jotta "oudot fiilikset" kotona eivät pääsisi syömään pieniä päitä. Vaikein tapaus on tietenkin 2-vuotiaamme, joka ei vielä kommunikoi kovinkaan paljon sanallisesti ja tuntuu tosi pahalta ajatella, miltä äidin äkillinen vaisuus ja vetäytyminen hänestä tuntuvat. Onneksi mieheni on ollut hänen kanssaan kotona koko viime kouluvuoden (olen itse ope) ja isän pojan hellät välit korvaavat toivottavasti omaa osaani asiasta.

Tällä viikolla käyn sekä luustokarkoituksessa että vartalon tt-kuvauksessa. Toivottavasti saan niistä hyviä uutisia ensi viikolla, olisi helpompi valaa paranemisuskoa sekä omaan mieleen että lähipiiriin!
gordita | 20.6.2007 klo 20:25:06