Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: suru

Hei
Oma isäni nukkui pois 16.4.2007. Isällä oli ruokatorven syöpä joka saatiin leikattua kokonaan pois lokakuussa 2006, nyt keuhkokuume vei rakkaan isäni ja oli kaikkea muuta leikkauksen jälkeenkin.
Olen itsekin miettinyt eikö tämä helpota, olen katkera, miksi isäni vietiin 57 vuotiaana ja kesää ja mökin rakentamisen jatkamista odottaen, isä oli toivoa täynnä. Olin isän vierellä viime hetket ja pidimme toisiamme kädestä kiinni. Mutta aina kaihertaa kysymys, miksi? Toiset sanovat sinä elät ja isäsi haluasi sinun jatkavat normaalia elämää poikasi kanssa, aika tekee tehtävänsä. Oma poikani 7v. Helppo on sanoa semmoisen joka ei ole tätä surua ja katkeruutta käynyt läpi. Vielä viimeisellä matkalla piti isän puolesta taistelu käydä, isän arkussa oli väärä vainaja, ja semmoinen joka oli löytynyt kotoa ja ehtinyt olla siellä pitkään ennen kuin löydetty.
He vaihtoivat isän samaan arkuun! Kun katsoin isää, tunsin "mädän" hajun ja totesin, tämä haju ei ole isästä lähtöisin, totesivat että ei. Vaadin uuden arkun ja puhtaat vaatteet ja peitteet ja tulihan ne, mutta tämäkin kaunis hetki piti pilata, omat kukkani ja valokuvani jotka olin varannut mukaan olivat toisen vainajan kanssa samassa ennen kuin asia selvisi. Mietin vielä tämä, miksi, muutenkin voimat loppu ja suru valtava, vielä jaksoin ponnistella isän eteen tuonkin.
Isän siunaus oli 27.4 ja 5.5 on uurnan lasku.

Eniten "ottaa" päähän nuo toisten "hyvät" neuvot. Minä pidin isän puolia joka asiassa ja isä asuikin minun luon leikkauksen jälkeen neljä kuukautta. Kukaan ei voi tietää miten paljon isää rakastan ja kaipaan.
Jaksamista kaikille
eevamaarit | 29.4.2007 klo 11:45:06