Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: suru

Kiitos tästä viestistä, se antoi toivoa tulevaisuuteen. Mieheni kuoli 1kk sitten syöpään ja yritän lastemme kanssa elää uudenlaista arkea. On kuitenkin lohdullista nähdä että lasten suru on armollisempi kun meidän aikuisten, ikävä heillä on kova mutta silti ilo ja elämä on kokoajan olemassa heidän elämässään. Oma elämä on taas yhtä vuoristorataa, itku ja nauru on niin lähekkäin että ei tiedä kumpi ehtii ensin mutta hetki ja päivä kerrallaan eteenpäin.

Rita
Rita | 3.3.2007 klo 23:14:56