Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Sururyhmä
Re: Onko vielä aikaa?
Hei,Ajattelin kirjoittaa tähän ketjuun kun täällä monella on niin samoja ajatuksia, kuin mitä itse kävin viime vuonna läpi.
Täytyy sanoa että se vuosi muutti minut ihmisenä aivan täysin ja oli niin kova koulu, etten oikeen vieläkään ymmärrä miten selvisin siitä. No, mun äitini ei sitten selvinnytkään...
Muistan vain sen jatkuvan pahan olon, huolen ja ajatuksen, ettei mikään auta. Ja silti sitä toivoi niin kovasti että auttaisi.
Itsekin olin jotenkin tosi helpottunut aluksi. Se oli niin raskasta katsella toisen kärsimystä ja kun toivoa paranemisesta ei ollut. Yhdessä kirjassa sanottiin, että "kun sairaus todettiin hengitin sisään, ja kun äitini kuoli hengitin ulos". Musta se on tosi hyvin sanottu ja kuvaa hyvin sitä tunnetta mikä oli sinä odotusaikana. Tai en käyttäisi sanaa odotus, vaan ennemminkin pelkotila...
Jälkeenpäin tuntuu et olin ihan sumussa vaan koko ajan.
Muistan myös sen, kuinka sain muistihäiriöitä, vieläkin on tosi vaikea palauttaa mieleen jotain juttuja, kun tuntuu et ois sulkenut ne ihan tarkoituksella jonnekin tosi syvälle. Näitä sivuja kun lukee niin se auttaa muistelemaan myös niitä kauheita hetkiä. Oikeastaan vasta nyt vuoden jälkeen tuntuu, että alan olla hetkittäin taas "oma itseni".
Pitkään aikaan en edes tunnistanut itseäni. Nyt elämä alkaa jotenkin palautua taas normaaliksi, vaikka vieläkin jotenkin pelkään kaikkea.
Pelkään että joku muu läheiseni sairastuu, itse sairastun, sattuu jotain kauheaa josta en enää selviäisikään.
Tuntuu että sitä on osittain aika vereslihalla sitten kuitenkin.
Täytyy sanoa, että mua auttoi tosi paljon lääkitys. Vaikka osa ihmisistä kammoksuu sitä, niin jos on tarpeeksi maassa ja väsynyt niin kyllä se pienikin helpotus kannattaa ottaa vastaan.
Lääkkeet auttaa mua olemaan oma itseni ja jaksamaan asioita, mm. käsitellä niitä juttuja mitä jouduin viime vuonna kohtaamaan. Ne auttaa jotenkin pysymään elämässä kiinni, ettei vaan uppoa siihen suruun.
No, kukin tavallaan, mutta toivotan kuitenkin kaikille voimia tässä kauheassa kamppailussa. Se on vaan niin epäreilua.
- Onko vielä aikaa?tötty
- Re: Onko vielä aikaa?nuuppo
- Re: Onko vielä aikaa?nuuppo
- Re: Onko vielä aikaa?Eevamaria
- Re: Onko vielä aikaa?toscana
- Re: Onko vielä aikaa?Natikainen
- Re: Onko vielä aikaa?peppi-76
- Re: Onko vielä aikaa?Natikainen
- Re: Onko vielä aikaa?toscana
- Re: Onko vielä aikaa?peppi-76
- Re: Onko vielä aikaa?mariamaria
- Re: Onko vielä aikaa?helmikuu
- Re: Onko vielä aikaa?Isla
- Re: Onko vielä aikaa?tyttönen
- Re: Onko vielä aikaa?Susanne
- Re: Onko vielä aikaa?suvi06
- Re: Onko vielä aikaa?marjukka5
- Re: Onko vielä aikaa?Susanne
- Re: Onko vielä aikaa?kaksisyöpämaratonia
- Re: Onko vielä aikaa?Ikävä isiä