Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Onko vielä aikaa?

Hei Peppi,
oman äitini kuolemasta on nyt kulunut vajaa 5 kuukautta ja omasta suruprosessistani voin kertoa seuraavaa: ensimmäinen ja suurin tunne äidin kuolinhetkellä oli suuri helpotus äidin puolesta siitä, että äiti pääsi kaikista kärsimyksistä eroon, kun kerran toivoa paranemisesta ei ollut. Kuolinpäivästä n. kuukauden verran meni varmaankin jonkinasteisessa shokissa, ei minulla ole oikein kunnon mielikuvaa juuri monistakaan asioista tuona aikana - ei edes kunnolla hautajaisistakaan. Olo oli aika epätodellinen, ruoka ei maistunut ja aika meni kaikkien kuolemanjälkeisten virallisten asioiden hoitamisessa (niitä on yllättävän paljon, minulla on onneksi veli, jonka kanssa pystyimme jakamaan asioiden järjestelyjä).

Sitten n. 3 kuukautta äidin kuoleman jälkeen, aivan yht'äkkiä, alkoi mieleen tulvia kaikkia rankkoja muistoja ja mielikuvia äidin viimeisistä viikoista ja päivistä. Ja armoton syyllisyys kaikesta siitä, mitä jätti tekemättä ja sanomatta. Ja miten olisi pitänyt olla vieläkin enemmän tukena ja apuna. Ja silloin vasta todella löi päälle se oma suru omasta kovin rakkaan äidin menetyksestä ja sen asian kanssa työskentelen vieläkin. Nyt on todella rankkaa.

Uskon ja toivon, että tästäkin selvitään. Jos ei minkään muun syyn vuoksi, niin edes sen, että oma äitini oli rohkea aivan viimeiseen hengenvetoon asti - vähintä mitä minä voin tehdä, on se, että olen rohkea omassa elämässäni ja uskallan elää tämänkin menetyksen jälkeen.

Voimia ja Halauksia Sinullekin toivoen
Toscana
toscana | 15.6.2007 klo 12:27:45