Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: ikävä on suuri

Hei,

Syvä osanottoni suruunne tii_ ja Emmy. Itku helpottaa surua ja surukin toivon mukaan helpottaa aikanaan. Jaksamista vaikeana aikana!

Mieheltäni löydettiin pahanlaatuinen aivokasvain 12/2005 oikeasta ohimolohkosta. Viime kevät meni leikkauksesta ja sädehoidosta toipumiseen. Syksyllä 2006 mieheni palasi töihin entiseen hommaansa. Loppuvuodesta vaikeudet alkoivat, mieheni muuttui kärttyisäksi ja joustamattomaksi. Tuntui, etten osannut tehdä mitään oikein. Olin myös itse todella väsynyt, ilmeisesti joku jälkistressireaktio hoitojen jälkeen? Yritin vain jaksaa tsempata ja tukea miestäni, mutta tavallaan unohdin hoitaa myös itseäni. On rankkaa elää jatkuvassa pelossa ja epävarmuudessa, kun pelkää kasvaimen uusiutuvan. Ilmaisu, että läheinen sairastaa terveenä rinnalla on mielestäni aika kuvaava. Meillä on ollut myös aika paljon ikäviä asioita 3 vuoden sisään (läheisen kuolemaa, työttömyyttä, lapsettomuutta, sairautta..yms). Uskoin, että selvitämme tämänkin kriisin yhdessä, kuten olemme yrittäneet selvitä muistakin.

Mieheni kuitenkin halusi jotain muuta ja muutti asumuseroon vuoden 2007 alusta. Pian postiluukusta kolahti myös avioeropaperit ja nyt on 6kk harkinta-aika meneillään. Halusin vain kirjoittaa tämän, jotta ette antaisi surun pilata parisuhdettanne. Miehet ovat herkkiä lähtemään, jos tuntevat tilanteen pitkään ahdistavaksi. Asioita osaa arvostaa monesti vasta sitten, kun jotain menettää. Surussa ja ahdistuksessa on vain monesti sokea näkemään niitä hyviä asioita, joita on vielä jäljellä.

Kaikkea hyvää teille!
Miiru | 24.3.2007 klo 18:58:17