Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Sururyhmä
ikävä on suuri
Nyt kun isä on kuollut, eikä tarvitse koko ajan pelätä, eikä odottaa kauhulla magneettikuvien tuloksia. Nykyään ei tarvitse pelätä vastata puhelimeen, kun äiti soittaa. Isä ei enää ole saanut kouristuskohtausta. Miksi mä pelkää silti koko ajan kaikkea. Pelkään että jollekin toiselle lähimmäiselleni tapahtuu jotain, tai että itse sairastun. Tarkkailen itseäni koko ajan. En osaa olla täysillä onnellinen ja elämässä mukana. Poikaystäväni sanoo että olen ongelmia täynnä. Ja jos ongelmaa ei ole, kehitän sen. Mulla on elämässä kaikki hyvin nyt, mulla on ammatti, työpaikka, olen nuori 21v, poikaystävä, perhe. Isää mulla ei enää ole, se minulla on ajatuksissa koko ajan. Miksi en osaa nauttia siitä mitä minulla on, miksi pelkään niin paljon tulevaisuutta?- Re: isä lähti, ikävä jäiariesgirl
- Re: is� l�hti, ik�v� j�iisintyttö
- ikävä on suuritii_
- Re: ikävä on suuriariesgirl
- ikävä on suuritii_
- Re: ikävä on suuriMiiru