Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: ikävä on suuri

Hui, ihan kuin olisin lukenut omaa tekstiäni!! Olen 24 vuotias ja äitini kuoli vuosi sitten keuhkosyöpään. Minulla on ihana mies, koti ja työpaikka. Siltikin pelkään koko ajan jotakin. En pysty nauttimaan mistään täysillä, paitsi hetkittäin. Mietin joka päivä, mitä tekisin jos mieheni kuolee, pelottaa päästää häntä yksin mihinkään. Mietin miltä tuntuisi, jos joku kohta soittaa ja kertoo että hän on kuollut. Kuulostaa niin järjettömältä mutta tälle ei voi mitään. Riitoja meillä on ollut myös hyvin paljon, hän ei täysin (tietenkään) ymmärrä miltä minusta tuntuu. Miksi et vaan voi olla onnellinen, hän kysyy. Enkä osaa vastata. Mulla on kaikki hyvin. Ja silti ahdistaa usein tosi paljon.
Emmy | 24.3.2007 klo 11:31:57