Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Sururyhmä
Re: Kodittomuus
Meillä isä halusi heti äidin kuoleman jälkeen, että minä ja siskoni mahdollisimman pian kävisimme läpi äidin vaatteet ja henkilökohtaiset tavarat ja ottaisimme itsellemme mitä tahdomme. Helmikuun puolessavälissä (vajaa 2 kk äidin kuoleman jälkeen) me sitten vietimme päivän tyhjentäen vaatehuoneesta ja kaapeista äidin hyllyjä. Yllättävää kyllä se ei tuntunut mitenkään vaikealta, vasta sitten seuraavana päivänä kun yksinäni pyyhin pölyjä niiltä tyhjiksi jääneiltä hyllyiltä, minulta pääsi itku. Otimme molemmat aika paljon äidin vaatteita itsellemme, äidillä oli aika nuorekas tyyli ja varsinkin minä olen aika samankokoinenkin. Olen kuullut joidenkin sanovan (en kyllä täällä palstalla) että eivät voisi ikinä pukea päälleen kuolleen ihmisen vaatteita, mutta minä en näe siinä mitään ongelmaa, pikemminkin tuntuu hyvältä tietää pitävänsä yllään neulepaitaa jota äitikin käytti (vielä niin vähän aikaa sitten). Ja luultavasti äitikin olisi mielissään siitä, että melko uusille vaatteille löytyi meiltä käyttöä, koska hänellä muutenkin oli tapana silloin tällöin antaa meille vaatteitaan... Loput vaatteista isä vei Pelastusarmeijan kirpparille.Tajuan kyllä nyt sen, että äidin tavaroista "eroon pääseminen" oli isän tapa käsitellä surua, voihan se olla vaikea mennä eteenpäin jos aina eteisessä ensimmäisenä olisi silmiin osunut äidin talvitakki... Oli se oikeastaan minullekin asia, jonka halusin hoitaa mahdollisimman pian. Ja nyt minulla on omassa vaatekaapissani vanha nuhjuinen villatakki, joka oli ollut äidillä niin kauan kuin muistin ja jota äiti piti usein kotona, voin pukea sen päälleni kun oikein on ikävä. Nyt vain tuntuu jotenkin vaikealta mennä käymään siellä äidittömässä talossa ja kerätä samalla pois oma lapsuutensa. Ehkä tämä on mulla myös jotain "kasvukipuilua" surun lisäksi, vaikka en ole enää aikoihin lapsi ollutkaan... Nyt mulla ei ole enää ketään, joka hoivaisi minua, ei äitiä jolta saada lohtua tai neuvoja kun maailma murjoo tai pinaattikeitosta tulee kokkareista.
Sekava ja pitkä sepustus... Kiitos kaikille jotka viitsitte lukea!
- KodittomuusTiltu_R
- Re: KodittomuusMynthon
- Re: Kodittomuussusie
- Re: KodittomuusLeskeksi joutunut..
- Re: Kodittomuusjust me
- Re: KodittomuusWenny
- Re: KodittomuusWenny
- Kodittomuus/ Wennyllejust me
- Re: Kodittomuussurusyksy
- Re: Kodittomuuspk855922
- Re: KodittomuusKristiina
- Re: Kodittomuussusie
- Re: KodittomuusTiltu_R
- Re: Kodittomuuspinjaenkeli