Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Kodittomuus

Moi Tiltu!

Tekstisi oli aivan kuin minun elämästäni. Koti ei ole tuntunut kodilta enää äidin kuoleman jälkeen. Minullakin on omien tavaroideni pois hakeminen edessä, tosin syy on se, että isän uusi naisystävä ja tämän lapsi ovat muuttamassa sinne. Tuntuu todella pahalta, että meidät (siis myös minut ja siskoni) heitetään pihalle ja uusi perhe kehiin. Tiedän, ettei se ihan noinkaan mene, mutta pahalta tuntuu. Ikävää, kun joutuu menemään omaan kotiinsa vieraaksi. Olen myös miettinyt että olen itsekäs, kun haluaisin pitää lapsuuden kodin vieläkin kotina, miehenikin sanoi, että tämä missä nyt asut on koti. Muttakun se koti on se paikka, missä me oltiin joskus onnellisia ja kokonainen perhe.

Minullakin on todella juureton olo ja olen usein miettinyt, että mitä käy jos vaikka eroan miehestäni, minulla ei ole ketään. Ystäviä kyllä, mutta eivät he korvaa perhettä :(

Täytyy kuitenkin yrittää ajatella hyviäkin asioita, niiden takia jaksaa. Onhan meilläkin, sinulla ja minulla omat miehet, jotka välittävät ja ehkä pitää sitten ajatella niin, että tämä on nyt se hetki mistä lähtien rakennetaan oma koti erilleen lapsuuden kodista. Haleja!
Mynthon | 5.4.2006 klo 11:03:39