Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: oma välinpitämättömyys

Hei taas,

olen samaa mieltä, ettei näistä jorinoista kovin tarvitse kiitellä. Tämä on vuorovaikutteista. Samalla, kun yrittää edes jotakin sanoa toiselle, saa itse lohtua. Ja monesti asiat jotenkin pienenevät, kun ne kirjoittaa. Ainakin omat ajatukset saa jonkinmoiseen järjestykseen. Ei tämä ainakaan minulta niin pyyteetöntä ole, melko itsekästä, itseasiassa. Harva tekemäni asia on, jos mikään. Että paitsi mörökölli, myös itsekäs idiootti. Kyllä tässä itsetunto nousee, kun tekee teidän muiden avustuksella näitä havaintoja itsestä ; )

Onhan tämä vähän paradoksi: olen enempi huolissani tuntemattomien ihmisten jaksamisesta kuin omien läheisten. Ja mikäköhän siinä on, ettei omasta perheestä tai ystäviltään koe paljon tukea saavansa. Eikö sitä lopulta heiltä halua, ovatko liian lähellä vai eivätkö suhteet olekaan niin hyvällä mallilla kuin on itselleen uskotellut?

Joulu on varmasti teille tuoreesti läheisen menettäneille vielä kova paikka. Itsehän en vielä tiedä onko äiti Jouluna täällä vai jo muualla, mutta turhapa sitä on etukäteen itseään tärviölle surra.

Joulun jälkeen ei mene kauan, kun päivä alkaa näkyvästi pidetä. Minulle valo on ainakin tärkeä hyvinvoinnin lähde. Siihen asti poltellaan kynttilöitä ja haetaan tukea sieltä, mistä sitä sopivammalla tavalla saadaan.

Halauksin Päivänsini
päiväsini | 27.11.2009 klo 18:13:41