Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Sururyhmä
Re: oma välinpitämättömyys
Kiitos teille ihanat ihmiset äärettömän lohduttavista viesteistänne!Sisälleni patoutunut paha olo helpotti paljon kun luin itkien vastauksenne!Yleensä keskustelupalstat ovat kamalia, nimettömänä ilkeillään. Tämä palsta on poikkeus!Olen lukenut varmaan kaikki viestit arkistoistakin.
Kyllähän minä tiesin ettei seesteistä surua ole olemassakaan vaan mukana on koko pahojen tunteiden kirjo(ja rakkaudenkin).on vain niin ihana kommunikoida jonkun toisen "mörököllin" kanssa joka välillä toivottaisi kuuseen niin lapset, miehet kuin kuolleen läheisenkin joka teki törkeän tempun lähtiessään ja jättäessään meidät yksin.
Meidän surevien pitäisi olla ylpeitä siitä että kuitenkin selviämme, pelailemme sitä peliä lapsen kanssa vaikka ei huvittaisi, heräämme aamulla puuronkeittoon.Olen ajatellut usein että kun tästä selvisin, selviän mistä vaan sekoamatta. Läheiset kehuvat urheuttani ja esitänkin selviävämpää kuin olenkaan.
Välinpitämättömyys oli varmasti väärä otsikko, enhän minä ole välinpitämätön kun kaapista käteeni tarttunut äidin huivi herättää kamalan tuskan ja laitan sen äkkiä takaisin ja työnnän surun pois.Tuskainen minä vielä olen mutta haluaisin niin kovasti jo löytää rauhan. Ja seesteisyyden suhteessa vainajaan, että äiti olisi se lempeä enkeli joka kulkisi kanssani, ei enää niin suurta kipua aiheuttava ajatus.
Luopuminen on kivulias prosessi mutta tunnen halua siihen. Heitin äidin ostmat tupperwaret pois ja ostin Ikesta uudet kupposet kaappeihin.Äidin villatakki sai väistyä päältäni uuden pirtsakan tilalta. Kaikki nämä symboliset eleet sattuvat tosi paljon.Uskon että joskus vielä avaan äidin kirjeitä jne juttuja sisältävän laatikon, nyt en halua niitä katsella.
Olen iltaisin yrittänyt "jutella" äidille, ajatellut että "äiti nyt kävi ihan niinkuin sä arvelitkin, arvaatkos kuka tuli käymään". Joskus sekin on katkeroittavaa, äiti tänään oli rankka päivä kun uhmaikäinen kiukkusi, niin ethän sä ole enää kuulemassa.Yksinhän mä täällä jorisen.
Kiitos teille kohtalotovereille tuesta!
- oma välinpitämättömyysLumi Kuutar
- Re: oma välinpitämättömyysSitruunamelissa
- Re: oma välinpitämättömyyspäiväsini
- Re: oma välinpitämättömyysLumi Kuutar
- Re: oma välinpitämättömyysSitruunamelissa
- Re: oma välinpitämättömyyspäiväsini
- Re: oma välinpitämättömyysLumi Kuutar
- Re: oma välinpitämättömyyspäiväsini