Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Sururyhmä
Re: Missä suru viipyy?
Voin allekirjoittaa samanlaiset tunteet!!!Oma suruprosessini alkoi vuonna 2002, 30-vuotispäivänäni. Isälläni todettiin keuhkosyöpä, ja hän sairasti sitä 3,5 vuotta, joka on kyseiselle syöpälajille aika pitkä aika. Surin sitä heti alusta alkaen ja pelkäsin kuolemaa. Mietin että miltä se tuntuu sitten valita hautapaikkaa, miltä tuntuu nähdä isä kuolleena, miltä tuntuu kun ei ole keneltä kysyy neuvoja kuten ennen, miten äitini selviää yksin...
Kuoleman jälkeen itselläni oli n. viikon verran semmoinen kovempi, "normaalimpi" suru, sitten se yht'äkkiä helpotti. Ja tuosta "helpotuksesta" olen kyllä itse asiassa toista mieltä: juuri noin kuin kirjoitat, tuntuu erittäin pahalta ja syylliseltä, kun en sure ja itke koko ajan. Isäni oli kuitenkin minulle erittäin tärkeä ihminen. Etenkin sairauden aikana kävin hänen luonaan lähes päivittäin. Ja pidän itseäni keskimääräistä "herkempänä" ihmisenä ja miehenä.
Joten jos tämä yhtään lohduttaa, meitä vastaavasti tuntevia on muitakin.
- Missä suru viipyy?äidin tytär
- Re: Missä suru viipyy?Tiltu_R
- Re: Missä suru viipyy?katelikuu
- Re: Missä suru viipyy?surusyksy
- Re: Missä suru viipyy?pinjaenkeli
- Re: Missä suru viipyy?TomiN
- Re: Missä suru viipyy?surusyksy
- Re: Missä suru viipyy?äidin tytär
- Re: Missä suru viipyy?katelikuu